Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä. Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma, etäinen rantaviiva. Gunnar Björling sanoo: minä sinua                                   aina ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa. Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa. Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun      ikuisesti.