En kirjoita päiväkirjaa. Valokuva-albumien suhteen olen luovuttanut jo ajat sitten. En käytä edes paperista kalenteria, johon jäisi muistoksi merkintöjä menneistä päivistä.

Minun muistojeni säilytyspaikka on vaatehuoneeni hylly, jossa säilytän kymmeniä korkokenkiäni. Ne eivät ole kalliita merkkikenkiä, mutta minulle ne ovat tärkeitä.

En ole aina ollut korkokenkänainen. Ne tulivat elämääni siinä vaiheessa, kun aloin vuosien etsimisen jälkeen ymmärtää, kuka olen, ja mitä elämältäni haluan.

Niillä on kuljettu askeleita, jotka eivät unohdu.

Esimerkiksi näissä mustissa kengissä lähdin entisestä kodistani ja muutin uuteen. En katsonut taakseni.

Näetkö nämä luumunpunaiset huikean korkeat avokkaat? Niihin liittyy monta iloista muistoa. Ne olivat jalassani kun ajoin autollani halki kesäisen Suomen. Ne olivat jalassani myös, kun kävelin sydänystäväni kanssa hiekkatiellä ja kävimme tärkeän keskustelun. Eräänä elokuisena perjantaina vietin ne jalassani kesän hauskimman illan ja yön.

Näissä kullansävyisissä avokkaissa kävelin pahaa aavistamattomana sairaalaan, josta tulin ulos muuttuneena ihmisenä.

Näissä ruskeissa saappaissa ajoin erään loppusyksyn pimeimpänä iltana vesisateessa pitkän matkan, jonka aikana päätin, että enää en tee yhtään kompromissia oman sieluni kustannuksella.

Näissä hopeisissa paljettikengissä astelin parketin poikki, kun salillinen ihmisiä taputti minulle. Samoissa kengissä istuin Tapiolan kirkossa yllättyyneenä ihanasta käänteestä, jonka elämä oli saanut.

Näissä yksinkertaisissa nahkakengissä kävelin halki syksyisen Honkanummen hautausmaan, ja sylissäni oli tuhkauurna, joka painoi enemmän kuin mikään muu tähän mennessä.

Tässä ovat mustat, ketjukoristeiset nilkkurit. Ne ovat niin rikki, että suutarikaan ei saa niitä enää käyttökelpoisiksi. Siitä huolimatta en halua luopua niistä. Niihin liittyy enemmän muistoja kuin yksiinkään toisiin kenkiini. Ne olivat jalassani, kun hautasin isäni. Ne olivat jalassani myös silloin, kun tanssin hänen muistolleen. Näissä kengissä kävin jännityksestä täristen ensimmäisillä treffeillä avioeron jälkeen. Näissä olin myös silloin, kun minut hurmasi mies, jonka pauloihin jäin pitkäksi aikaa, ja joka myöhemmin särki sydämeni.

Nämä ruskeat käärmeennahkakuvioiset kengät hän riisui jaloistani. Näissä kengissä, näissä karvareunuksisissa kiilakoroissa, lähdin pois hänen luotaan viimeisen kerran.

Näissä häpeämättömän korkeissa stilettikoroissa kävelin Helsingin Kalliossa ja nauroin ääneen.

Näissä kengissä huomasin ensimmäisen kerran, että jopa koroissa olen lastani lyhyempi.

Nämä ruusukoristeiset korkokengät minulla oli jalassani, kun opin tärkeän läksyn. Opetuksen sain myös käyttäessäni näitä sinisiä kiilakorkokenkiä.

Näissä kengissä olin sinä kylmänä kylmänä pakkaspäivänä, kun tapasin hänet, joka on erilainen kuin muut.

Se mikä muille näyttäytyy vain pintana, on minulle muistutus siitä kuka olen, mistä tulen ja minne olen menossa. Vaatehuoneeni kenkähylly on henkilökohtainen historiankirjoitus täynnä muistoja ja opetuksia.

Näissä kengissä olen oikaissut ryhtini alistuneesta suorittajasta ihmiseksi, joka päättää itse, mihin suuntaan kulkee.