William Makepeace Thackerayn Vanity Fair (1847) eli Turhuuden turuilla ei ole sotaromaani eikä kerro sotasankareista, vaikka siinä sotaan mennäänkin. Vanity Fair on romaani ilman sankaria, niin kuin alaotsikko kertoo. Tämä on kiertoilmaisu sille, että tarinassa ei ole varsinaista miessankaria ja se on jo kannanotto. Thackeray halusi purkaa tapoja, joilla sankaruutta käsiteltiin. Vanity Fairin päättäväisin, dynaamisin ja skarpein hahmo on vaatimattomista lähtökohdista ponnistava, eteenpäin pyrkivä nainen. Nimi on Becky Sharp.

Thackerayn kirja ja sen sankaritar ovat olleet suosittuja kohteita elokuville ja tv-sarjoille. Gwyneth Hughesin dramatisointi on jo kuudes tv-sarjaversio, eli sen myötä Thackeray kilpailee tasaveroisesti aikalaistensa Bronten sisarusten, Charles Dickensin ja edellisen sukupolven edustajan Jane Austenin kanssa.

Becky Sharp on kaikkea muuta kuin puhdas pulmunen, mikä tekee hänestä erityisen kiinnostavan ja ristiriitaisen hahmon. Itse asiassa tarinassa on alusta saakka mukana kaksi naispäähenkilöä, mutta Beckyn ystävätär Amelia on kiltti, hyväntahtoinen, lojaali ja - tylsä. Becky sen sijaan viettelee, huijaa ja juonittelee tiensä sosiaalisessa portaikossa ylöspäin.

Becky on helppo tunnistaa myös nykyisen instagram-sukupolven, itseään valokuvaavien ja markkinoivien selfie-nuorten sukulaiseksi. Jos Beckyltä kysyy, miksi menestys ja kuuluisuus ovat niin tärkeitä, niin vastaus voisi olla, että no, ne todistavat, että olen olemassa.

J.P. Pulkkisen kanssa Vanity Fairista keskustelee draaman ja teatterin tutkimuksen professori Hanna Suutela.
Kuva: Robert Viglasky/ITV