Oikotiet.

Tämä on sellainen asia mikä tulee vastaan nykypäivänä monissakin eri asiayhteyksissä. Ja onhan se luonnollista - herätteitä tulee joka puolelta. Saa informaatiota, ideoita ja ajatuksia jatkuvasti, ja niitä helposti peilaa omaan elämään ja tekemiseen. Ja kun tähän lisätään länsimaiselle kulttuurille tunnusomaiset kilpailuhalu, suorittaminen ja omanlainen vallanhalu, sekä koko kakun kruunaava sosiaalinen media, eli näkymisen ja huomion huumaava vaikutus.

Käytännössä oikotiet negatiivisena asiana näkyvät silloin kun halutaan pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti, mutta ei olla valmiita odottamaan ja näkemään vaivaa sen eteen. Tai sitten sitä kokonaisuutta ei vaan ymmärretä. Se oma esikuva on päässyt siihen pisteeseen ajan kanssa ja hänen kulkemastaan matkasta nähdään ainoastaan se nykyinen piste. Halutaan ehkä toimia vastaavasti, mutta ei ymmärretä, että tavoitteiden saavuttaminen ja tiettyyn pisteeseen pääseminen on todennäköisesti vaatinut järjettömän määrän halua, keskittymistä, rutiineja, priorisointia ja paljon tylsää puurtamista niiden kulissien takana – siis sen kuuluisan substanssin keräämistä ajan kanssa.

Nykypäivän henkilöbrändien aikakaudella kannattaa yleisesti miettiä, millaista mielikuvaa itsestään muille luo. Ja ennen kaikkea sitä, vastaako se mielikuva oikeasti todellisuutta. Monellakin tapaa tämä on analoginen työnantajamielikuvan kanssa. Kun tehdään asioita oikein ja keskitytään oleelliseen, se mielikuva syntyy konkretian, ei puheiden perusteella.

On hyvä muistaa, että minnekään ei varsinaisesti ole mikään kiire, ylipäätään ani harvaan asiaan on oikeaa oikotietä, eikä elämän pitäisi olla mikään iso kukkulankuningas -kilpailu.