Helsingissä 1830-luvulla keskusta oli niin pieni, että Maneesikadulta lähdetiin Kolmikulmaan koleraa pakoon. Se oli myös aikaa, jolloin lumpun osto oli veristä kilpailua. Lumpusta tehtiin paperia, ja niinpä luutnantin valtakirjakin oli alun perin likainen räsy. Eikä Kaari Utrio olisi Kaari Utrio, jos hänen romaanissaan ei olisi ihanaa rakkaustarinaa.
Kaari Utrio ja Nadja Nowak puhuvat romaanista Paperiprinssi.
Kuva: Tomi Kontio