Sofi Oksasen uusimman romaanin lukeminen herättää ristiriitaisia tunteita ja mielleyhtymiä. Se on rohkea ja mielenkiintoinen hyppäys pois Viroa koskevan kirjasarjan historiallisrealistisesta kerronnasta. Se yllättää aihepiirillään ja rakenteellaan. Se on myös etääntynyt realismista kohti mystiikkaa ja maagista realismia.

Romaani kertoo erikoisesta Norma -nimisestä naisesta, jonka tukka kasvaa valtavalla vauhdilla. Tukka on myös niin erikoisen hyvää hiuslaatua, että menee kaupaksi kampaamoille naisten hiusten pidennyksiin.

Neljän sukupolven naisen kautta Oksanen kertoo kuinka miehet ovat käyttäneet runsashiuksisia naisia kautta aikain näyttelykappaleina ja tehokkaiden tukka-aineiden mannekiineina. Kansainvälinen tukkakauppa on myös kasvanut jo tuottoisaksi kaupankäynniksi.

Kun tarinaan yhdistyy vielä kohdunvuokraus ja lapsikauppa, aloin ymmärtää Sofi Oksasen kuvaavan naista eräänlaisena tuotantoalustana.

Kirjassa kehittymättömissä maissa olevat naisvankilamaiset kohdunvuokrausfirmat tienaavat suuria rahoja ihmisillä, jotka sijaissynnyttäjien kautta haluavat lapsen itselleen.

Sofi Oksanen on kirjoittanut tarinaansa rikosromaanin rakenteen. Alussa Norman äiti kuolee metron alle. Norma ryhtyy selvittämään, onko äiti tehnyt sen itse vai joku työntänyt hänet kiskoille. Epäilykset kohdistuvat Max Lambertiin, joka on Ruotsissa toimiva rikollispomo.

Valokuva Toni Härkönen