Aina seurustellu aina jätetty
About
Available on
Community
83 episodes
Käsilläsi on ASAJ:n syyskauden 2022 ja todennäköisesti kaikkien aikojen viimeinen jakso. Anttituiskuja, hectoreita ja muita suuria suomalaisia suuria taiteilijoita seuraten laitetaan jäähyväiskonsertin liput ensin myyntiin ja pohditaan vasta sen jälkeen, onko tässä vaiheessa vielä kuitenkaan järkevä pakata pillejä pussiin. Onnellisuuden, hämmentyneisyyden ja haikeuden rajapinnalla jaksossa käsitellään vässyköiden matkaa jätetyistä ressukoista varteen otettaviksi podcast-isänniksi. Tällä kertaa ei myöskään unohdeta ASAJ:n neljättä jäsentä, tuottaja K:ta, jonka verellä, hiellä ja resursseilla tuotanto on pidetty radallaan viimeiset vuodet. Omaelämäkerrallinen epilogi oli itsensä juuri ja juuri kasassa pitäville vässyköille poikkeuksellinen tunteiden pyörremyrsky, jonka vuoksi on hyvä vielä selkeyttää, että kiitollisin mielin voidaan tästä rupeamasta eläköityä, jos eläkepäivät vihdoin koittavat. Matka joka ikisen kuuntelijan kanssa on ollut jotain, jota yksikään vässykkä ei villeimmissä unelmissakaan uskonut tapahtuvaksi. Viikoittaisten rupatteluhetkien lisäksi ikävä tulee kaikkien kuuntelijoiden ajatuksia, näkemyksiä ja kommentteja, olivat ne sitten omia kokemuksia, vässyköiden väärien väittämien oikaisua tai yleistä palautetta. Fakta on se, että parhaat bileet järjestää vieraat itse. Näin ollen koko ASAJ-tiimi haluaa kiittää ja kumartaa teitä kaikkia siitä, että olette pitäneet kemut pystyssä. Jos ei kuulla enää, niin nähdään ainakin baarissa. Ja saa tulla juttelemaan - se on jopa suotavaa - vaikka vässykät muuta välillä väittävätkin.
Jos joku suostuu vapaaehtoisesti lentämään pääkaupunkiseudun marraskuiseen kurjuuteen vain lähestulkoon vässyköitä moikkaamaan, niin vähintä mitä voidaan vastapalveluksena tehdä, on kellottaa taas yksi ennätyspitkäjakso. ”Lapin flikan” Sannan kanssa vässykät pääsevät ihmettelemään, että, mihin Rollossa kannattaa suunnata, montako joulupukkia on olemassa ja miten parisuhteessa on päätynyt pettämään ihastuksen muodossa. Kuten niin usein, helppo on muumimaailmasta pettäjätkin tuomita giljotiiniin ja ikuiseen häpeäpaaluun sen enempää syytetyn penkillä istuvia kuuntelematta. Eihän se parisuhteen ulkopuolisiin häiriötekijöihin ihastuminen vässyköidenkin markkinoimaan Disney-rakkauteen sovi millään tavalla, mutta etsipä joku, joka siihen ei olisi koskaan missään törmännyt. Näin ollen Sannan tarina sai vässykätkin pohtimaan, että vaikka joku asia tai toiminta on yleisesti ottaen tuomittu ympäröivässä todellisuudessa absoluuttisesti vääräksi lähes tabuun asti, niin mustavalkoisestakin pinnasta saattaa löytyä useampia sävyjä, kun tarpeeksi asiaa tutkii, tässä tapauksessa toista kuunnellen.
Ei tarvinnut Pussinkaan ryystää varhaisnuorisoa päihdyttäviä energiajuomia tai kaapia sisäänsä ranskalaisia kebabilla, kun vässykät ottavat räjähtävän lähdön viikon viihdespektaakkeliin. Samalla energialla mennään vaikka raastupaan asti, jos luovasta sisällöstä vastaavan osaston pikkurötökset kantautuvat valvovien korvien alle. Lumevirtaa oli kuitenkin jostain raavittava, kun pimeässä arki-illassa yritetään taidetta saada väkisin kasaan yleisön pakokanavaksi hektisestä mutta tasapaksusta arjesta. Koronan jälkeen studioväelle pukkaa uudenlaista tautia, kun yhdelle vässyköistä on uskallettu tuupata muksu polvelle. Sisällön tähden ollaan jälleen kerran sukellettu sovelluksiin, jotka avataan lähtökohtaisesti sen takia, että saataisiin siihen elämään perspektiiviä, jossa juuri sinä olet päähahmo ja muut elävät käsikirjoituksen mukaan. Nettihän pyydettäessä joka kerta toimittaa ja näin ollen vässykät pääsevätkin pähkäilemään muun muassa tilannetta, jossa toi toinen nyt on sitten on tossa vieressä pienen vaivannäön jälkeen ja tuskin siitä on mihinkään enää lähdössä, joten ihan hyvin tässä voi kilauttaa pleikkarin päälle.
Suu louskuu, leuat tekevät töitä ja huulet tanssivat, mutta silti ne oikeat sanat jäävät usein vatsanpohjaan ja nousevat myöhemmin kaivertamaan mieltä, joka tauotta pohtii, mitä sitä tulikaan töräytettyä, kun ajatus sisimmässä oli lähtökohtaisesti kaunis. Monesti sanat ovat vain puhetta, käytännön tekojen kätyreitä, mutta samalla ne asettavat meidät haavoittuvaiseen asemaan, jolloin emme uskalla käyttää niitä silloin, kun eniten niitä haluaisimme ja toinen niitä juuri tarvitsisi. Mielissämme niitä ajattelemme, mutta tilanteen tullessa ne vaihdamme. Kiertelemme, käytämme metaforia, luetutamme rivien välistä ja pahimmillaan vain vittuilemme. Toivomme oikeaa tulkintaa vääristä signaaleista. Haluamme oppia ne oikein, muttemme koskaan opettele. Niitä liikaa pyörittelemme ja niiden merkitystä itsekseen muutamme. Pahimmillaan vääristelemme. Murhetta tunnemme. Koska emme koskaan sanoneet. Sitä mitä piti sanoa.
On hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että tämän viikon jakson myötä uusi rima on alitettu sisällön laadun suhteen. ASAJ:n sisällöntuotanto käytti sunnuntai-iltana veto-oikeuttaan vedoten ”teknisiin ongelmiin”, jotta korporaatiossa saatiin päivä lisää aikaa miettiä, kehtaako poikkeuksellisen keskeneräistä tuotetta tiputtaa markkinoille. Vuosibudjetti on puristettu kuivaksi, joten pakon edessä oli pakko mennä sillä tavaralla, mitä nyt oli saatavilla. Näin ollen Pussi pääsee esittelemään internetin syvyyksistä löytyneitä datapointteja koko kansalle. Muilta osin kontentin luomisessa on otettu taas yksi askel pidemmälle ravintolaan asti, kun ei omasta arjesta juuri laulettavaa löydy. Koska loppu on lähellä podcastien tekemisen siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla epämuodikkaaksi taidemuodoksi, on vässyköillä suuremmat suunnitelmat jo pohdinnassa.
Hyvät ja ajatuksia herättävät keskusteluaiheet ovat vässyköiltä loppuneet jo noin kaksi vuotta sitten. Samalla matkalla sirkuksen imago sympaattisena pyhäkoulupoikakerhona on karannut käsistä. Tällä kertaa otetaankin (pieni) askel kohti brändin sympatiapesun taustalla olevaa todellisuutta, jossa vässyköitä ei suinkaan aina ole dumpattu, vaan silloin tällöin aloite on lähtenyt myös omasta päästä. Ja joskus sitä on vaan toiveikkaana odotettu, että jutun juuri kuihtuu pois, kun ei sitä jaksa enää säännöllisesti kastella. Yhtä varovasti tepastellaan yhteiskunnan sukupuolirooleissa. Suoraan sanottuna ei niitäkään uskallettu kovin syvällisesti analysoida, vaikka yksi vässykkä kunniallisesti yrittääkin rakentaa ASAJ:n kulttuuriperintöä sillä välin, kun toiset kalpeana pelkäävät, että tähänkö se brändi nyt sulaa.
Parisuhdetilastojen eri puolia edustavien vässyköiden joukkoon kutsuttu Milja saa myllyn juuri ja juuri käyntiin, kun vässykät jo kovaa vauhtia keskenään marmattavat, kuinka kaikki ne porukan spesiaalitkin muodostavat makunsa vain muun massan vanavedessä. Edes puhumalla ei päästä eroon siitä faktasta, että hokijarnojen ja muiden sporttipetejen aika on tullut antaa tilaa nk. urbaaneille boheemeille, jotka varastavat sydämiä enemmän kuin niitä välttämättä edes olisi betonihelvetissä jaossa. Kun teemasta nyt kerran taas turistaan, niin pakkohan se vässyköiden varastama vuoristoratateoriakin on johonkin väliin tunkea. Muussa tapauksessa sitä saattaisi luulla, että on eksynyt jonkun toisen (todennäköisesti huomattavasti paremman) podcastin ääreen. Miljalle kuitenkin kumarrus, että jaksoi tulla jakamaan ajatuksiaan, vaikka ei niille paljoa tilaa lopulta jäänyt isäntien levyn soittaessa tuttua vanhaa raitaa.
Viikon alkajaisiksi suomalainen sisukkuus konkretisoidaan kuunneltavaan muotoon vässyköiden puskiessa väkisin tavaraa sieluistaan ulos, vaikka lässyttäminen ei meinaa Studio Löydössä lähteä oikeille raiteille edes rautakankea taivuttamalla. Käsikirjoituksen puutteen synnyttämää epävarmuutta piilotellaan verrattain taitavasti räkätyksellä ja varmuuden vuoksi vielä muutamaan kertaan toistamalla, että läpällähän tämäkin on tuotettu. Helppo on vässyköiden naureskella tuottaja K:n, joka on ainut kellä tässä on penniäkään pelissä, kirotessa sormet volyyminäppäimillä koko sirkuksen alimpaan helvettiin. Lupauksiakin on poikkeuksellisesti pidetty ja kirjapumppu se vaan porskuttaa eteenpäin ilman yhtäkään kirjasuositusta. Ehkä se oli merkki isännille, että levyä voisi olla fiksua vaihtaa, mutta ei vässyköitä koskaan ole teknokaan aidosti kiinnostanut, vaikka diggailua kuplassa kaikilta muinoin odotettiin. Loppuun vielä vinkki, että jos jälkikasvun tuottaminen kaduttaa, niin podcastin toiseksi komeimmalle karjulle voi laittaa kirjallista ilmoitusta tutkimusta varten.
KUUNTELIJATOIVE! Studioon on saatu kannettua kaikki kolme vässykkää pureskelemaan parisuhteen ja sosiaalisen median väistämätöntä yhteiseloa. Koska ennakko-odotus, tai pikemminkin tieto on, että väärästä oksasta tartutaan heti kiinni, laajennetaan viitekehystä kyselemättä puhelimen käyttöön tilanteessa, jossa vakkari kutuilupari on jo löytynyt. Tai miksei vaikka joku ystäväkin. Joka tapauksessa yleisesti tiedostettu fakta on se, että Markin, Jackin ja muiden aikoinaan nörteiksikin kutsuttujen modernien rokkitähtien luomukset varastavat ajastamme lähes valtaosan ilman, että itse sitä edes huomaamme. Ajanaikamme pulma onkin pysyä jokaisessa viestirallissa kärryillä (ja relevanttina), pitää täydellisyyden, jatkuvan ilon ja onnen kulissia yllä sekä samalla yrittää elehtiä illallispöydässä kiinnostunutta, kun toinen kertoo, kuinka duunikaveri X tulee taukohuoneeseen kerta toisensa jälkeen vasta sitten, kun joku muu on keittänyt iltapäiväkahveet. Myös kuuntelijoiden näkymykset huomioidaan vaikka vässyköjen vastaanottamien viestin määrä onkin laskenut samaan vilkkaaseen tahtiin isäntien juttujen tason kanssa. Sen verran deeämmää kuitenkin vielä saadaan, että ainakin muutamasta studion ulkopuolisesta kokemuksesta pystytään raapimaan sisältöä.
Tämän viikon teemaa on aikaisemminkin palloteltu vässyköiden pajalla, mutta tällä kertaa studioon on saatu enemmän kokemusasiantuntijuutta Jepan muodossa. Aihe ei välttämättä ole sieltä helpoimmasta päästä, kun pohditaan, että miksi stereotyyppisesti ukot vetävät saunan lauteilla kaksin käsin hiivaa ja rouvat nalkuttavat krapulalle pyhitetyn päivän. Nelikkö onnistuu sulattamaan yhteen aiheen tiimoilta herääviä erilaisia näkökulmia verrattain järkeväksi kokonaisuudeksi ennen kuin keskustelu luisuu lähestulkoon jokaisesta ASAJ:n jaksosta tuttuun voivotteluun, että miksi kuuluisaa paskaa parisuhdemeininkiä pitää sietää aina lähes addiktioon asti. Studiossa kyylät löytävät toisensa ja johtopäätöksenä todettakoon, että limulinjalla juhlista nauttivien tai todellisuutta pakenevien toilailua on helpompi seurata, eikä loppuillastakaan enää tarvitse vaivuttaa itseään uneen tosi-tv:stä kantautuvalla ulinalla. Viikon jokeriarvonnan voittajaksi valikoitui yksi ja ainoa vässyköille osoitettu kysymys, johon vastaaminen jää jälleen kerran kysyjän omille harteille.
Jossain vuosia sitten kerran luki, että nämä kitarajutut ovat ihan hauskoja, ja tämä toteamus kantaa hedelmää vuosienkin jälkeen, vaikka luovuutta joudutaan luomaan ihan vaan istumalla alas ja kirjoittamalla niitä näitä. Ailahtelevasta taiteilijamielestä on modernissa historiassa onnistuttu rakentamaan seksikkyyden symboli, vaikka tosiasiassa ajatusten pyörremyrskyn alkaessa pahimmassa tapauksessa kaikilla ympärillä on kurja fiilis. Tämän oljenkorren johdolla vässykät pyöräyttävät viikon käyntiin heti, kun nilkka on saatu suoristettua rallin jälkeen. Loppupuolella sitten kiemurrellaan se mitä osataan, kun ainut asia mitä kysyttiin on, että miltä se elämä voisi näyttää muutaman vuoden päästä. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi hypätään pohtimaan, miksi väkijuomia tarjoavissa ja musiikkia kovalla soittavissa paikoissa tulee tarve hypätä niiden ihmisten kintereille, joiden status huutaa ”parisuhteessa”. Vaikka vässykät eivät tätä kansallista haastetta ihan täysin omista kokemuksistaan tunnista, on tässä sen verran kauan opeteltu jauhamaan paskaa, että kyllä kaikkeen joku analogia keksitään. Ehkä oli vielä jotain muutakin, kuuntelemalla se selviäisi.
Tämä jakso on toteutettu yhteistyössä BookBeatin kanssa – koodilla ASAJ pääset kokeilemaan BookBeat Basicia 45 päivän ajan. Kokeile ja kuuntele!
Tämän viikon turinatuokio saa erilaisen alun, kun yksi vässyköistä lentelee itsekseen omissa kuvitelmissaan toisten palauttaessa haahuilijaa tehokkaasti takaisin maanpinnalle, kotistudion lämpimälle nojatuolille. Kun rotsista on saatu napit takaisin kiinni ja kyseinen ekimyöhänen ymmärtämään, että ihan normaalisti se elämä toistaiseksi jatkuu, päästään itse päivän aiheeseen, joka tosin jäi verrattain abstraktiksi yläotsikoksi. Jotenkin kasaan saadaan taiteiltua kokonaisuus siitä, kuinka tälle kaudelle jo heti alussa keskeiseen rooliin noussutta tyhjää oloa kompensoidaan mässäilemällä mieltäalentavilla tunteilla positiivisesti ajattelemisen tuntuessa liian vaivalloiselta. Asioista käydään keskustelua niiden väärillä nimillä ilman minkäännäköistä tieto- tai osaamispohjaa. Kunhan nyt yritetään jotenkin ääneen maalaisjärkeillä, että miten tämä nyt on kenenkin osalta taas näin mennyt.
Syyskauden ensimmäisen jakson myötä työnnetään sirkus liikkeelle ja tunnustellaan, mihin mielenmaisemiin matka tällä kertaa vie. Konsepti on pääpiirteittäin sama kuin aikasemmin, joten myös tässä tuottarissa prologi sisältää tuttua tilitystä uusista kokemuksista. Yhdellä vässykällä olo on kuitenkin tyhjä, toisen mieli on innostunut pelaamaan rakkauden tuplapottia ja kolmannelle on turha soitella viikonloppuisin. Coach K:n mikkiviritelmät elävät jatkuvaa muutosvaihdetta mutta kai ne äänet sieltä kuuluu. Kesällä on kokeiltu omien neuvojen seuraamista ja luonnollisesti seikkailu on mennyt juuri päinvastoin kuin miten pohdittiin. Empiiristen kokeiden tuloksista huolimatta vinkkejä koetaan kuitenkin edelleen tarpeelliseksi jakaa, vaikka uusia joutuu välillä syvältäkin lapioimaan. Enivei, tervetuloa mukaan ja toivottavasti teistäkin kuullaan taas mahdollisimman paljon.
KUUNTELIJATOIVE(EET)! Vuosia sitten pohdittiin, että riittääkö materiaalia edes neljään jaksoon ja nyt ollaan tilanteessa, jossa vässyköiden mutinaa on julkisuudessa jo koko juhannukseksi putkeen pyöritettäväksi. Kuten tälläkin kertaa, eteenpäin työntävä voima ovat olleet kuuntelijoiden kirjavat tiedustelut vässyköiden tyystin epäjohdonmukaisista näkemyksistä. Tällä kertaa arpa kilahti vuosien varrelle tutuksi tulleeseen, mutta kuitenkin jakso jaksolta helpommin käsiteltävään teemaan. Aika onkin tullut jälleen pohtia sitä, milloin se uusi normaali oikein alkaa, kun sydän alkaa joskus liiankin yllättäen hakkaamaan uutta rytmiä toisen kadotessa lusikkaparista. Lopussa etiketin mukaiset kiitokset kaikille muille loistaville kysymyksille, näkemyksille ja kevään aikana studion penkkiä lämmittäneille, jotka avarsivat vässyköiden maailmankatsomusta uusilla kilometreillä. Ennen lomille karkaamista todettakoon vielä, että ainakin yksi vässyköistä pääsee uutena kokelaana kesäjuhliin tarvehierarkian alalaatikot täynnä, joten kahden muun mestarin apua tarvitaan varmasti myös tulevana syksynä.
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ! Vässyköiden usko, kaverisuhteet ja duunipaikat ovat vuosien varrella tanssineet jatkuvasti kielekkeellä, mutta vihdoin unettomat yöt ja yksityiselämän törttöilyt palkitaan. Tuoreiden huhujen mukaan Coach K jätti nuhaisen toimistonsa Möttönen kourassa hetkeäkään epäilemättä, kun BookBeatilta painettiin vihreää valoa ASAJ:n markkinointikoneiston pyyteettömälle työlle. Samalla yksi vässyköistä sai nuristua agendalle omat mieltymyksensä ja taas kerran käydään läpi tunnelukkoja, tällä kertaa Takasen taustatuella. Toisaalta tarvitseeko tässä enää lukoista tai sen koommin omista tunteistakaan murehtia, kun käteistä liikutellaan melkein jo LV:n kasseissa. Nyt kun rahvaan elämä on taakse jäänyttä ja vintage vaihtunut Rodeo Driven silkkipaitoihin, voi vässykät hutiloida lukkojensa kanssa ja nostaa jalat vihdoin pöydälle, kuten jaksokin antaa olettaa. Jos säkin haluat tyhjentää kuupan ja kuunnella jotain parempaa kuin mitä vässykät pystyy toistaiseksi tarjoamaan, niin koodilla asaj saat uutena BookBeat-käyttäjänä kokeilla BookBeatin Premiumia – luonnollisesti sitä parasta – 40 päivää maksutta. Kaikista ihmeellisintä on, ettei koko yhteistyösaaga ole tällä kertaa läppä tai Pussin joka kerta pielessä oleva mututuntuma. Ihan aikuisten oikeesti me tarvitaan tätä.
Stadin juipit näyttävät oikeat karvansa, kun Anna puksuttaa Kehä III:n ulkopuolelta muistelemaan, millaista deittailu on ollut siellä, missä kyläkouluun on talvisin pertsalla kuljettu. Luonnollisesti itsetietoisina metropolin palasina vässykät ääneen funtsivat, että mitä siellä böndellä voi muka duunata juuri niin kuin hesalaiseen identiteettiin kuuluu. No, ei sitä kaikki steissin mulkvistitkään voi valehdella olevansa paljasjalkaisia maaseuturakkauden edelleen roihutessa rinnassa, vaikka Stadi ihan mesta paikka onkin. Kun slangi- ja murresanat on vaihdettu, päästään allekirjoittaneiden lempikohtaan. Samalla alleviivataan, ettei ASAJ:n tuottama kontentti ole pelkästään harakoille mennyt, vaikka skutsissa onkin vuosien aikana käyty moneen otteeseen. Annan rakkauden ansioluettelon perusteella vässyköiden empiirisistä havainnoista juonnetut teoreettiset viitekehykset pitävät jotakuinkin kutinsa oikeassakin elämässä. Haasteita on kuitenkin myös Annan kanssa saatu yhdessä ratkottua, vaikka ensimmäisen kerran vasta tavattiin. Tästä se matka kaikilla jatkuu ja viimeistään ringissä taas nähdään.
Vuosien varrella vässyköille on satanut pyyntöjä diskuteerata avoimista suhteista, monisuhteisuudesta, polyamoriasta tai ylipäätään jostain muustakin kuin kahden ihmisen suljetusta sadunomaisesta rakkaudesta, johon edes Kalle, Jallu tai Ratto ei oikean löytyessä mahtuisi väliin. Ennen tätä viikkoa nämä tiedustelut on ohitettu nasta laudassa niin, että muita maantien kulkijoita hirvittää ja rekkakuskin pää punottaa sivupeileissä. Onneksemme avoimien suhteiden mestariksikin vässyköiden keskuudessa tituleerattu Heikki harppoi studioon avaamaan, kuinka vässyköiden narratiivia ohjaava monogamia on vain yksi tie onneen ja voi sitä muillakin vaihteilla ajella, kun pelkästään ykkösellä körötellä moottoritien varressa. Kokemusasiantuntijan paikallaoloa kunnioitetaan päästämällä kaikki savut rööristä kysymällä muun muassa eikö yksi riitä ja ihmettelemällä, onko rakkaudella jotain rajoja. Pragmatian avulla lähestytään yhteisymmärryksen huippua, vaikka vässyköiden aivot ovatkin mahdollisesti Hollywoodin toteuttaman pesun myötä edelleen sitä mieltä, että kyllä se onni löytyy siitä yhdestä. Kaikille jotka rohkenevat epäillä iänikuisena totuutena myytyä kertomusta, Heikki antaa oivia neuvoja, mistä verhoa kannattaa lähteä raottamaan. Ei sitä koskaan tiedä, mitä peitteen takaa löytyy, joten lienee järkevää ainakin kurkata.
Ei ollut ensimmäinen saatikka viimeinen kerta, kun vässyköiltä loppui uutisaiheet toimituksessa kuin Seiskalehdellä konsonaan. No jollain tavalla sitä on kuitenkin saatava ipaa terassinpöydälle, osittain minkä vuoksi käännyttiin proaktiivisesti kuuntelijoiden kukkarolle. Kiitollisina voidaan todeta, että sosiaalinen media toimitti koko fyrkan edestä ja taas on päästetty tunti lisää vässyköiden tyhjänpäiväistä mutta oikeassa mielentilassa mukaansatempaavaa papatusta aalloille toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Ehkä voidaan herroja sen verran taputtaa selkäkarvoihin, että kysymysten pohjalta saatiin kasaan jotain asiaakin. Moniahan pitkä parisuhde ajatuksena ja miksei käytännön toteutuksenakin viehättää, joten pöydällä ilmaisia vinkkejä pitkän parisuhteen ylläpitoon A. Stubbin kolmen pointin kautta. Myös NATO-keskusteluun annetaan kontribuutio, jonka innovatiivisuus ja jämäkkyys yllättää itse deklaraation allekirjoittajatkin. Finaalissa sitten tuttu avautuminen siitä, kuinka vuoristorata aluksi kutittelee vatsanpohjaa, mutta lopulta se pahaolo ryöpsähtää hikipisaroina otsalle henkisen ja sitä kautta fyysisen pahoinvoinnin seurauksena.
KUUNTELIJATOIVE! Rauta on taskulämmintä ja vässyköiden pajalla taotaan sen verran, kun messinki tällä kertaa taipuu. Pitkästihän se kaarsi, tosin substanssin osalta sisältö jäi normaaliakin ohuemmaksi. Vaikka viesti myöhemmin katosikin vässyköiden arkistoista, oli ASAJ:n viestintäosasto kärppänä siivoamassa ydinkysymykset talteen. Kiitos viestinnän vikkelien sormien, vässykät pääsevät pohtimaan, eikö omanikäisten huumori enää nykyään nappaa ja millaisia vaatimuksia sitä uskaltaa parisuhdetoivelistalle kirjata. Väsyneessä iltapäivässä nostetaan esiin hakukoneesta ensimmäisenä löytyneitä tutkimuksia, kuuntelijoiden mielipiteitä ja henkilökohtaisia näkemyksiä, joiden laajuus tyssää jotakuinkin omien kiikareiden reunoihin. Johtopäätöksenä voisi sanoa, että perinteinen olympiasuoritus, johon on vuosia treenattu, ja joka lopulta kaatuu aamun flunssaoireisiin.
KUUNTELIJATOIVE! Tai ainakin jotain sinnepäin. Vässyköiltä jälleen rutiinisuoritus, joka alkaa kuuntelijakysymyksen lukemisella ja vastauksissa sitten mietitäänkin jotain ihan muuta. Raflaavasti yleistäen kaikki tietää sen mutrusuisen naaman, joka muodostuu kasvoille merkkinä mykkäkoulun alkamisesta. Joillakin on vuorostaan tapana ärjyä urku auki, kun likainen sukka löytyy kolmatta kertaa lemmenpesän lattialta. Tiedeyhteisökin sen osaa kertoa, että konfliktin välttelyyn tai vastavuoroisesti sen jatkuvaan hakemiseen on moni alkanut tarina kaatunut. Kun studioon saatiin kerrankin sähköä myös itse isäntiin, pistettiin toiseksi komein hunsvontti tutkimaan internetin käytäviä. Netin käytön puoliammattilaiselta tehtävä kävi käden käänteessä ja näin kontenttia saatiin täysi padallinen ilman erityistä puristamista.
Uusimaan kaikukammion portit ovat ammollaan, kun studioon rullaa vässyköiden amigo Julius kertomaan, miksi ja miten peilikuva on viime vuosina muuttunut. Puheessa vilisevä uusi terminologia ja knoppitiedot saturoivat vässyköiden simppelit kuupat, kun kaikkiruokaiseksi itseään kutsuva Julius tykittää uuden identiteetin mukanaan tuomia tuntemuksia mikrofonin ritilöistä läpi. Yleensä huudellaan samoja mielipiteitä ilmoille episodista toiseen mutta tällä viikolla päivitettyä menua on tarjolla, kun yhdessä pohditaan, miten rajoittunutta elämä voi tiedostamatta Narniassa olla. Useinkaan kyse ei siis välttämättä ole siitä, että kaapinoven saranat ovat sosiaalisissa piireissä tai ympäröivässä kulttuurissa ruuvattu liian tiukalle. Mutta annetaan Juliuksen kertoa siitä enemmän.
Joskus myös vässyköiltä loppuvat puheenaiheet kesken, kuten kiusallisiin treffeihin tunnetusti kuuluu. Silloin monelle pelastus löytyy luurista, jonka syövereistä voi kaivaa esimerkiksi kaverin jakaman suomimeemin uuden epätoivoisen keskustelun käynnistämiseksi. Vässyköiden hakiessa ontuen toisilleen sopivia sanoja, anonyymi Piku kirjautuu palveluun, jossa etsitään vastauksia milloin omiin, kumppanin tai duunikaverin ongelmiin. Näin ollen mikkien ääressä ei tarvitse tälläkään viikolla istua huonossa maineessa olevassa hiljaisuudessa pohtien, että eikö tässä nyt oikeasti keksi kaverilta vaikka jotain järkevää kysyttävää.
KUUNTEIJATOIVE! Alkukevään kohelluksella vässyköiden luut ja jänteet on saatu jumpattua lämpimäksi, eikä uusi studiokaan murjo enää jalkapohjia tunnottomaksi. Nyt onkin aika karsia ylimääräisiä toimintamenoja ja keskittyä kevään -22 palvelulupauksen toteuttamiseen vielä ennen kuin koko narikka on konkurssissa. Näillä tsempeillä vapaaehtoisneuvontaan erikoistunut konsulttitoimisto ASAJ Ry Vässykät Ab nappaa kiinni neljänneksen ensimmäisestä kuuntelijakysymyksestä, jonka teema koskettaa kaikkia, jotka edes kerran ovat omaa arvoaan rakkaudenmarkkinoilla testanneet. Mutta kyllä sen kovimmatkin härät ja enkelit tietävät, että ihastusta kuulostellessa puntissa useimmiten tutisee, vaikka henkilökohtaista markkina-arvoa olisi kuinka pumpattu ylös, alas tai sivusuuntaan vuosien varrella. Vähän joka tasoista self-helppiä vässykätkin löytävät kuuntelijoiden myötävaikutuksella avuksi, mutta kokemus se taitaa tässäkin asiassa istua päättäjän paikalla, ellei nyt jättipotti kilahda tilille ja pidempää sopparia pistetä pöydälle heti ensimmäisen kahvittelun jälkeen.
Siinä missä Suurlähettiläät lurautti anno Domini -95 kuka voisi kellot seisauttaa, niin vässykät kyselevät tänään, että mihin se Casio matkan varrella katosi. Tiistait muuttuu huomaamatta perjantaiksi ja aika siinä välissä katoaa keskiluokkaisen muistin tavoittamattomiin. Ajanjuoksun kiihtyessä elämää eteenpäin vievät askeleet tuntuvat kevyiltä, mutta samalla pitäisi pystyä merkityksellisiin urotekoihin, joita joko kaikki vertaiset tuntuvat päivittäin tekevän tai viimeistään se puolituntematon vaikuttaja, jonka luovia sisustusratkaisuja ja seikkailuhenkistä perhe-elämää tuli joskus toimiston tylsyydessä kateellisena selattua. Studiossa jokunen lipuu eteenpäin keskellä kriisiä, kun taas toisella elämän eri osa-alueet on vihdoin saatu synkronoitua tavalla, josta Nokian käyttöjärjestelmäinsinöörikin olisi voinut ottaa oppia 2010-luvulle tultaessa. Yksi on vuorostaan lähdössä Espooseen ja Tuottaja K mutisee jotain aina silloin, kun nyt sattuu jakson edetessä olemaan tolpillaan. Vähintään yhtä ristiriitaiset tunnelmat on kuuntelijoiden keskuudessa, jossa osa haluaa ja tarvitsee koko skeidan nyt ennen kuin 28-vuotiaana kaikki on liian myöhäistä. Osa sen kuin katselee peruutuspeilistä historiaan ja ihmettelee, että kaikesta sitä aikoinaan kriisin kuin kriisin saikin aikaiseksi, kun tosiasiassa tilanne on tukevasti hanskassa. Vaikeahan näitä tienhaaroja on keskenään verrata, mutta ajatuksia se tuntui herättävän jokaisella, joka viikon ohjelmaan sattui osaa ottamaan.
Tänään vässyköidenkin on myönnettävä, että kyllä ne pariutumisalustat ovat soluttautuneet deittailukulttuuriimme jäädäkseen, eivätkä tarkoitusperät aina ole vilpittömän rakkauden lisääminen tähän hullunkuriseen maailmaan. Näin ollen tässä joutuu jo teknologiasukupolvikin pohtimaan, että haksahtaako sitä vielä itse joskus bitcoin-maksun päässä oleviin kultaharkkoihin, jos nyt sattuu olemaan ylimääräistä pätäkkää luotolla ja nuppi rakastumisen höyryistä sekaisin. Rakentavaan palautteeseen kuitenkin kuuluu, että nostetaan esiin myös positiivista tekemisen meininkiä. Matkan varrella yhden vässykän kelkka onkin saatu käännettyä, kun uusiin deittailufoorumeihin on tutustuttu syvällisemmin pintapuolisten huhupuheiden sijaan. Samalla ansioluetteloon kirjattiin ylös sitä kuuluisaa kansainvälistä kokemusta, vaikkei tuloksilla edelleenkään yhtäkään sielunpaimenta työllistetä.
Vuorotteluvapaat ovat tältä erää ohi ja kolme vässykkää on valunut konttorille tuijottelemaan seiniä ennen seuraavia tuottaja K:n myöntämiä vapaita. Bändin korvinkuultava epävireys lienee alkukankeutta, mutta tunnetusti matkan aikana jäykinkin jousi taipuu (alaspäin). Lämmittelyt vedettiin ilman kummempaa settilistaa lätisten nyt lähtökohtaisesti siitä, mikä sattui nojatuolissa juolahtamaan mielen päälle. Erisuuntaisia steppejä on ottanut itse kukin, mutta yleinen trendi on pienimilläänkin yhtä iso kysymysmerkki kuin edellisellä kerralla.
Viimeisen keikan myötä saadaan tämänkin syksyinen kiertue päätökseen ja luonnollisesti äänessä olevan rykelmän tulevaisuutta ei pysty edes korteilla ennustamaan. Päätösseremonia polkaistaan tasaiseen vauhtiin näkemyksellä a la kuuntelija, joka tuo uutta kontrastia vässyköiden vuosien varrella rakentaman pilvilinnan päälle. Tämän kuplanpuhkaisijan voimalla pakitellaan taas hieman taaksepäin, ja todettakoon rehellisesti, että kyllä sen Hollywood-rakkauden eteen saa palkatta töitä ja päätöksiä tehdä lähes loppuunpalamisen partaalla. Luovien analogioiden ja esimerkkien avulla kaivellaan syitä sille, miksei se tunneviisari värähdä, vaikka järkikoneisto on viimeisen päälle öljytty. Soppaan on heitelty yhtä jos toista maustetta, mutta edelleen se täydellinen resepti uupuu. Ei siis auta muu kuin painella kauha kourassa takaisin keittiöön.
Vuoden viime metreillä saadaan myös viimeisen vässykän urut auki, vaikka kärsä onkin tukossa kuin Alkon glögihyllyt aattoaamuna. Rahisevan tuhinan lisäksi tämän vuoden lähes viimeisessä virallisessa pläjäyksessä tarjoillaan yhden miehen toimittamana henkilökohtaisia näkökulmia viidenkympin kriisiin, joka tuntuu luikertelevan tietyiltä osin paikalle noin 20 vuotta ennen omaa vuoroaan. Kansainvälisissä keskusteluissa viime aikoina marinoitunut vässykkä tarjoilee keittiöfilosofiaa huonosti mukaillen paljon kysymyksiä, mutta vain vähän vastauksia. Sen verran jaettava myös ruusuja, että jakso toimii vähintään erinomaisena melatoniinin erittäjänä, jos lahjalistalta löytyy uutta virtaa seuraavaan vuoteen.
Sulakkeet on vihdoin saatu vaihdettua ja näin ollen pidot jatkuu. Seremonianmestariksi viikon bakkanaaleille valikoitui vässykkä, jonka parisuhde-CV lienee tämän bändin monipuolisin. Otsikon mukaisesti EP:ltä löytyy sekoitus vastauksia kuuntelijoiden kysymyksiin teeman ollessa kasarislovareista hyvinkin tuttu. Nuotit eivät olleet välttämättä sieltä helpoimmasta päästä, mutta muutamalla omalla kokemuksella maustetulla soololla Sunset Strip saadaan pidettynä lämpimänä maanantaiaamunakin.
