Pieni karanteenikirjakerho
About
Available on
Community
136 episodes
Kirjakevät alkaa keskustelulla kirjailija Anna Maria Mäen kanssa hänen tuoreesta romaanistaan Uudessa valossa. Päähenkilö Iiris välttelee taidehistorian gradua ja elättää itseään (jotenkuten) hyvinvointi-influensserina. Hänen äitinsä Helena on menestynyt motivaatiopuhuja ja Iiriksen mielestä huono äiti. Kun Helena kuolee, Iiris joutuu tarkastelemaan omaa ja äidin elämää uudessa valossa. Puhumme vaikuttamisesta, motivaatiopuhujien motivaatiosta, perityistä naistenmalleista, rooleihin juuttumisesta ja taiteen vapauttavasta voimasta! Osta Uudessa valossa Teoksen verkkokaupasta https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/uudessa-valossa/4979721 Anna Maria Mäen kuva Milka Alanen
Kirjailija, käsikirjoittaja Janne Sarja kertoo Taru Torikalle, kuinka olla hauska! Äänitetty Helsingin kirjamessuilla 2023. Rakkaudella, Janii löytyy Siltalan verkkokaupasta: https://www.siltalapublishing.fi/product/rakkaudella-jami/
Keskustelemme kirjailija Tomi Kontion kanssa hänen uusimmasta runoteoksestaan Tunturin luokse, rakkaan, sekä hänen 30 vuotta kestäneestä monipuolisesta kirjailijanurastaan, kodittomuuden tunteesta, sanattomuudesta ja tekstin vyöryttämisestä, erämaan kokemisesta, haikailun välttelystä, kissasta nimeltä koira, sekä siitä, miten kaikki (Kontion) teokset ovat rakkaudesta ja kuolemasta. Tomi Kontion kuva Heli Sorjonen Osta Tunturin luokse, rakkaan Teoksen kirjakaupasta https://www.teos.fi/Tunturin+luokse+rakkaan
Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset kertoo lajikadosta, niin yhden erityisen merilehmän kuin jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla katoavien satojen muiden lajien. Mutta teos laajenee moniin suuntiin niin teemoiltaan, ajallisesti kuin kaunokirjallisestikin. Keskustelussamme Iida Turpeinen kertoo, miksi hän halusi käsitellä tieteen historiaa nimenomaan romaanin keinoin. Elolliset kuljettaa meidät luontokadon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien maailmaan kasvaneet lukijat aikoihin, jolloin luonto ihmeineen oli vielä avoin löydettäväksi, tutkittavaksi ja luokiteltavaksi. Lukija pääsee kirjailijan mukana löytöretkelle aineistoon, josta nousee historian todellisia jänniä naisia ja miehiä, jotka eivät asetu välttämättä meille helposti ymmärrettäviin rooleihin. Puhumme tieteen ja taiteen liitosta, ja miten historian toimijoiden ymmärtäminen saattaa auttaa kysymään oikeita kysymyksiä ja näkemään oman aikamme sokeiden uskomusten läpi. Elolliset on ehdolla Tampereen kirjafestareilla jaettavaan Tulenkantaja-palkintoon. Palkinto jaetaan Tampere-talossa la 2.12. klo 13. Iida Turpeinen esiintyy kirjafestareillasamana päivänä klo 17.30. Katso Tampereen kirjafestareiden ohjelma https://kirjafestarit.fi/ohjelma/ Kirjailijan kuva Susanna Kekkonen
Tietokirjailija, toimittaja Antti Järvi keskustelee Taru Torikan kanssa tieto-Finlandia-ehdokkaaksi nousseesta teoksestaan Minne katosi Antti Järvi? Siinä Järvi kysyy, mitä tapahtui hänen isoisoisälleen, joka päätti jäädä kotiseudulleen Karjalaan välirauhan aikana, vaikka muu perhe lähti evakkona Suomen puolelle. Tutkiessaan isoisoisän jälkiä Neuvostoliitossa kirjailija löytää samalla yhteisön ja yksilöitä, jotka on unohdettu virallisen Suomen tarinasta ja jopa sukujen muistoista pitkäksi aikaa. Miksi on tärkeää tuoda esiin ne, jotka valitsivat historian ratkaisupaikoissa toisin kuin enemmistö? Mitä motiiveja Antti Järven kaltaisella ihmisellä saattoi olla Neuvostoliittoon jäämisellä? Houkuttiko kotiseutu vai mahdollisesti Yhdysvaltain reissusta takkiin tarttunut työväenaate? Täytyykö meidän jälkeläisten tietää kaikki edeltäjistämme, vai saako tavallinen, maailman mullistusten ja suurvaltojen puristuksiin jäänyt ihminen säilyttää osa salaisuuksiaan? Voisiko Antti Järven kaltaisten ihmisten mahdollisiin motiiveihin pureutuminen auttaa meitä ymmärtämään paremmin tämän päivän maailmassa pakolaiseksi pakotettuja ja niitä jotka eivät halua jättää edes pommitettua kotiseutuaan? Antti Järven kuva Marek Sabogal
Sirpa Kähkönen keskustelee Taru Torikan kanssa uusimmasta teoksestaan 36 uurna. Se tapahtuu yhden yön aikana, jonka kirjailija käyttää tekemällä kuolleen äitinsä perunkirjoituksen täyttämällä tälle matkaan mukaan 36 uurnaa elämän varrella kerääntyneillä muistoilla. Avuksi tulee Tuonen Tytti. Kähkönen tunnetaa taidostaan kirjoittaa oman sukunsa historiasta niin, että siitä kasvaa jotain universaalia ja lukijaa koskettavaa tämän omasta taustasta riippumatta. 36 uurnaa menee vielä lähemmälle ja syvemmälle, ja laajenee unohtumattomaksi lukukokemukseksi, joka vetoaa aisteihin ja tuntuu ruumiillisesti. Sirpa Kähkönen vertaa työtään kuvanveistoon - kirjailijan pitää malttaa antaa materiaalin löytää muotonsa, pysähtyä ja viipyä sen vaatimusten mukaan, ei pakottaa ennakkosuunnitelman mukaan. Puhumme siitä, miten toisten elämän ja muistiinpanojen käyttäminen materiaalina pitää ratkaista tapauskohtaisesti - ja miksi äidin tarinan kertominen vaati maagisen realismin elementtejä, kuten ihmeellistä magnoliapuuta? Kirjan alaotsikko on väärässä olemisen historia; miksi on tärkeää lukea ja etsiä niitä ihmisiä ja tarinoita, jotka eivät sovi esim. Suomen suureen kansalliseen kertomukseen? Millaisia todellisuuksia lapsille siirretään perheen sisäisillä lausahduksilla ja hokemalla? Ja voisiko suvun vaietusta historiasta päästä parhaiten irti tutkimalla sitä? Sirpa Kähkönen esiintyy Tampereen kirjafestareilla sunnuntaina 3.12. Katso ohjelma ja osta liput tästä https://kirjafestarit.fi/https://kirjafestarit.fi/ Kirjailijan kuva Laura Malmivaara
Pienen kansainvälisen karanteenikirjakerhon ensimmäisessä englanninkielisessä jaksossa kirjailija Hernan Diaz keskustelee Taru Torikan kanssa Pulitzer-palkitusta romaanistaan Luotto (Trust). Puhumme romaanin moniselitteisestä nimestä, joka avaa monia metaforia suomeksi ja englanniksi, rahasta aiheena (ja miksi romaani rahasta on niin harvinainen), ja siitä miten Diaz käyttää ja leikkii amerikkalaisen kaanonin kirjailijoiden tyyleillä Edith Whartonista Joan Didioniin romaanin eri (vale)kertojien osissa. Keskustelemme myös siitä, miksi englanti valikoitui kirjallisuuden kieleksi Argentiinassa syntyneelle, osin Ruotsissa kasvaneelle ja Englannissa ja Yhdysvalloissa kirjallisuustiedettä opiskelleelle ja opettajalle kirjailijalle, ja siitä, mikä vaikutus Jorge Luis Borgesilla on ollut paitsi Diaziin kirjailijana, myös tutkijana ja ihmisenä. Hernan Diazin kuva Pascal Perich.
Katja Ketun kipeitä omakohtaisia kokemuksia maagisen realismin elementteihin ja lähihistorialliseen aineistoon yhdistävä Erään kissan tutkimuksia -romaani on ehtinyt herättää kiittäviä kritiikkejä, innokasta mediahuomiota ja kiivasta keskustelua. Pienessä karanteenikirjakerhossa keskustellaan pitkään ja hartaasti (mutta myös hilpeissä tunnelmissa) siitä, miten kirjailija (jonka alter egolta romaanin alussa on viety sanatkin) luo näistä elementeistä kaunokirjallisuutta. Ja miksi kissa on siinä välttämätön toimija. Puhumme myös lukiotytöistä lukijoina, muiden ihmisten käyttämisestä romaanihenkilön aineksina ja siihen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, luovien alojen työelämästä, jossa ei pelon ja kriisitietoisuuden keskellä tunnu olevan tilaa solidaarisuudelle, siitä, miten nopeasti työväen ja naisliikkeen satavuotisen taistelun jo saavutettuina pidetyt tulokset voivat kadota, ja siitä, miten toiveikkuus ja rakkaus voikin löytyä esiäidin ja -isän rankasta elämäntarinasta. Katja Kettu on mukana myös Tampereen kirjafestareilla joulukuun alussa! Katso ohjelma ja osta lippu https://kirjafestarit.fi/ohjelma/ Katja Ketun kuva Niclas Mäkelä
Toimittaja Taru Torikka keskustelee Juha Siitosen kanssa tämän esikoisromaanista Laupeudentyö. Massiivinen romaani tapahtuu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Yhdysvalloissa, ja kirjailija myöntää amerikkalaisen romaanin tradition suuren vaikutuksen tekstiinsä. Kirjan näkökulma on tiiviisti sen yläluokasta harharetkiä tekevän nuoren miehen, ja yhtä yksilökeskeinen kuin kuvaamansa yhteiskunta. Sen voi lukea modernina versiona ritariromaanista ja yhdenlaisena messiaskompleksin kuvauksena. Mikä Amerikassa ja sen ideassa kiehtoo? Miten kirjailijan oma näkökulma on muuttunut nuoruuden USA-diggailusta kirjoitustyön ja viime vuosikymmenien kuluessa? Miksi valita erityisen etuoikeutettu päähenkilö? Miten ajatus ”ameikkalaisuudesta” vaikuttaa teoksen kieleen? Osta Laupeudentyö https://www.siltalapublishing.fi/product/laupeudentyo/
Pieni karanteenikirjakerho kokoontuu kirjailija Alexandra Salmelan tamperelaiskeittiössä keskustelemassa hänen uusimmasta teoksestaan Puu. Aikuisille kirjoitetun, kuvitetun romaanin juuret ovat aiemmin slovakiksi ilmestyneessä lasten satukirjassa, Martina Matlovicovàn hurmaava kuvitus on suureksi osin sama, mutta mitä sadulle tapahtuu kun se siirtyy eri yleisölle? Puhumme myös metsäkadosta, apokalypsin jälkeisestä ajasta, rajoista ja vapaudesta, jotka ”satu” antavat lukijalle ja kirjailijalle, Prinsessasta meidän länsimaisten hyvinvoivien egoistien peilikuvana, siitä, kuka tai mikä oikeastaan on hirviö, mihin hirviöitä ja hyytelömäisiä otuksia tarvitaan, allegoriana voimasta ja lukijan hoksaamiskykyyn ja lukutaitoon luottamisesta. Sekä mitä tapahtuu kirjailijalle, joka liikkuu vähintään kahden kielen välillä luontevasti. Onko Alexandra Salmela sama kirjailija suomeksi ja slovakiksi? Ja kuka oikeastaan edes puhuu tai missä kaupungissa on koskaan puhuttu vain yhtä kieltä? Vaihda rekisteriä ja asentoja, osta itsellesi, lue ja koe satukirja! https://www.teos.fi/Salmela+Alexandra Alexandra Salmelan kuva Milka Alanen
Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield keskustelee Taru Torikan kanssa muunmuassa Kirjamessujen tämänvuotisessa teemasta, vallasta. Kuka käyttää kirjallisuudessa valtaa, missä kirjailijan valta on, onko vallankäyttö aina kielteinen asia? Miten kirjallisen julkisuuden vallankäyttäjä suhtautuu omaan valtaansa ja vastuuseen? Puhumme myös muista kirjallisuuden ja kirjallisen maailman sisäänrakennetuista, rakkaista ja rasittavista ja luultavasti ratkaisemattomista ristiriitaisuuksista: intensiivisestä intiimiydestä ja massojen kohtaamisesta, kaupallisten ja taiteellisten paineiden ristivedosta, aihevetoisuudesta ja kirjallisuudellisuudesta, identiteetti edellä menemisestä ja toisaalta sen kyseenalaistamisesta, ja siitä miten syntyy hyvä keskustelu (ehkä tästä?). Pieni karanteenikirjakerho on mukana myös Kirjamessujen kirjapodcast-keskustelussa Töölönlahti lavalla to 26.10. klo 14, nähdään siellä! https://kirjamessut.messukeskus.com/ohjelma/40eb743b7/ness-kirjapodcastit
Runoilijana tunnetun Miira Luhtavaaran ensimmäinen romaani Tuhkaksi tekemisen taito on kiehtova sekoitus (uus)perhekuvausta, tieteellisiä tekstejä ja taide-esseetä, lähinnä Lars von Trierin elokuvista. Sekä ponileikkejä. Sen päähenkilö Aada elää äidittömäksi jääneen Bellan ja tämän masentuvan isän Hansin kanssa, tekee psykologian alan väitöskirjaa, ja katsoo loputtomasti Melancholiaa. Keskustelemme kirjailijan kanssa Tuhkaksi tekemisen taidon aineksista, teoksen pitkästä syntyhistoriasta, masennuksen ja masentuneen läheisen kokemuksesta, Melancholia-elokuvasta, katastrofin odottamisesta, ja pienten tyttöjen ja vanhojen naisten ilahduttavasta vaikutuksesta. Kirjan ulkoasu Pauliina Mäkelä Osta Tuhkaksi tekemisen taika https://www.teos.fi/Tuhkaksi+tekemisen+taika
Pienen karanteenikirjakerhon syyskausi käynnistyy! Vieraana kirjailija Lauri Levola, aiheena hänen määritelmiä vierastava proosateoksensa Mauri Erik Schröder Self-Help, tuttavallisemmin MESS. Kirjan nimihenkilö Mauri Erik Schröder (tai Henri Rautiainen?) on kirjaimellisesti hukannut itsensä. MESSistä muodostuu yhtäaikaa hauska ja vakava tutkielma "minuudesta", hukassa olemisesta, olemisen häilyvyydestä. Yksilön itsensäauttamisyritysten lisäksi se piirtää kuvaa myös yhetiskunnasta laajemmin, myös työnteon kurjistumiseen ja vieraantumiseen. Sen luvuissa käsitellään otsikkoja myöten suuria teemoja valtauskonnoista ja vedenpaisumuksesta masennukseen ja länsimaiseen esoteriaan. Viitteissä vilahtelevat Platon, Deleuze & Guattari ja Jung, sekä Wu-Tang Clan ja Tonttujen jouluyö. MESSin voi lukea monella tapaa, fragmentaarisena romaanina tai palata herkuttelemaan eri luvuilla, tai vähän kuin suosikkibändin levyn aina alusta loppuun ja lopusta alkuun. Lauri Levola tunnetaankin myös Ruusut-yhtyeen sanoittajana. Ruusujen biiseista tuttua leikkiä kielellä ja rakenteilla on myös kirjassa. Puhumme myös eri aikatasojen päällekkäisyydestä, vääränkin muiston totuudesta, ja siitä, miten realismi ja samastuminen syntyy absurdista. Osta Mauri Erik Schröder Self-Help omaksesi Teoksen verkkokaupasta https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/mauri-erik-schroder-self-help/4746129
Keskustelemme Pontus Purokurun kirjasta Haavamaa. Se koostuu runosta ja proosatekstistä, teoksen voi lukea aloittamalla jommastakummasta tekstilajista. Toisaalta runon keinot ja kieli valuvat myös proosapuolelle, tai ehkä runoihin voi halutessaan lukea kertomuksen? Haavamaassa ollaan maailmassa, jossa moni asia on jo loppunut, ihmissuhteista luonnonvaroihin. Siis nykypäivässä. Jotain on myös alkamassa. Pohdimme kirjailija Purokurun kanssa, miten aktivistin ja tunnetun poliittisen keskustelijan roolit sopivat taiteilijan ja kirjailijan tehtäviin. Mitä aiheille ja omalle ajattelulle tapahtuu, kun siirtyy kaunokirjallisuuden maailmaan? Haavamaa on kirja, joka vaatii tulla luetuksi ja nähdyksi esineenä, avautuakseen kunnolla. Onko esineellisyys ristiriidassa ilmastonmuutoksen maailmaan sopeutumisen kanssa, vai voiko tavara olla hyvä juttu? Kuuntele myös Pontuksen ja Veikka Lahtisen aiempi vierailu PKK:ssa edelleen valitettavan ajankohtaisen Mikä liberalismia vaivaa? -kirjan tiimoilta https://soundcloud.com/kirjakerho/pieni-karanteenikirjakerho-x-nide-mika-liberalismia-vaivaa-veikka-lahtinen-ja-pontus-purokuru Pontus Purokurun kuva Meri Björn/Kosmos Pienen karanteenikirjakerhon uljas graafinen ilmiasu Marjo Maininki!
Viime vuoden parhaasta kaunokirjallisuuskäännöksestä palkitut Marja Luoma ja Sampsa Peltonen keskustelevat yhteistyöstään Mohamed Mbougar Sarrin Miesten syvimmät salaisuudet -teoksen parissa. Menestysromaani pursuaa eri rekistereitä, ääniä ja kirjallisuudellisia koukkuja, miten kääntäjät löysivät ratkaisut kaikkeen siihen, mikä eiolr yksioikoisen tuttua ranskankielisestä historiasta ja kirjallisuumaailmasta suomalaiselle lukijalle? Mbougar Sarr leikittelee teoksessa myös ”länsimaisen” oletuksilla ranskankielisestä Afrikasta, sen ihmisistä ja kulttuurista, miten kaikki tämä toteutetaan suomeksi? Mikä tässä läpeensä kirjallisessa romaanissa villitsi kansan jonottamaan kirjamessuilla? Keskustelemme myös asiantuntijalukijoiden käytöstä kääntäjän apuna ja kiroamme siihen liittyviä tahallisia väärinymmärtämisiä ja sensuurihysteriaa myös ja varsinkin ns. ”kulttuuripiirien” sisällä. Luoma ja Peltonen kertovat omista tavoistaan ratkaista, miten ”ranskalaistyypillinen” kolonialismin sävyttämä sanasto ja kielelliset konventiot siirtyvät suomalaislukijalle niin, että niiden kaikki sävyt -myös ja varsinkin kielteiset- ymmärtää? Mietimme myös, mitä kirjallisuutta ranskasta voisi Concourt- ja Nobel-palkittujen huippuromaanien lisäksi suomentaa - ehkäpä villisti jotain metropolien ulkopuolelta! Auttaisiko se suomalaisia ymmärtämään maata joka on lähellä, mutta jonka keskustelu on polarisoitunut ja vieraampi meille kuin englanninkielinen hyöky?! Kiitos podcastin mahdollistamisesta Suomen Kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry!
Sari Elfvingin romaani Saattaja sijoittuu jatkosodan aikaan, mutta se onnistuu innostamaan sotaromaaneille skeptisen lukija Torikankin. Saattaja käsittelee seksiä ja kuolemaa, empatiaa, rajoja ja rajattomuutta, ruumiillisuutta ja perhosen kehittymistä seuratessaan nuoren helsinkiläisen biologinaisen kokemuksia sotavuosina ja niiden jälkeen. Keskustelemme kirjailija Elfvingin kanssa siitä, miten uskottavasti menneisyydessä elävä fiktiohenkilö syntyy, miten hyvä keino kirje on peittää ja paljastaa tunteita ja ajatuksia, pääkalloperhosen käyttökelpoisuudesta metaforaa, kaikkien aistien käyttämisestä tekstissä, ja kirjan aloittamisesta seksikohtauksella. Hanki Saattaja Teoksen kirjakaupasta https://www.teos.fi/Elfving+Sari
Kääntäjä Kaijamari Sivill sai vuoden 2022 parhaalle tietokirjasuomennokselle myönnettävän J.A. Hollon palkinnon Maggie Nelsonin Vapaudesta-teoksen suomennoksesta. Hän keskustelee Taru Torikan kanssa niin Maggie Nelsonin omakohtaista ja tietopohjaista ajattelua ja kokemusta yhdistävästä tavasta kirjoittaa - sekä siitä miten Vapaudesta poikkeaa suomalaislukijoidenkin rakastaman Nelsonin aiemmasta tuotannosta. Vapaudesta toimii melkein oppikirjana nykykeskusteluun osallistujille, niin esimerkillisesti Maggie Nelson ymmärtää eri tulokulmia taiteesta, seksistä, ilmastnmuutoksesta ja addiktiosta käytäviin keskusteluihin. Mietimme, miten kirjan alaotsikko neljästä ”laulusta” näkyy tekstissä, miten Nelson kuljettaa teemojaan kuten hoivaa ja sen kritiikkiä läpi balladien ja fuugien, ja miten hyvin amerikkalainen keskustelu kääntyy suomalaiselle lukijalle ei ainoastaan ymmärrettäväksi, vaan tunnekokemuksia herättäväksi, uusia ajatuksia omalla kielellä nostattavaksi kokonaisvaltaiseksi elämykseksi. Podcast on tehty yhteistyössä Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry:n kanssa.
Los Angeles -esseiden lukija pääsee lukuvuoden 2019-20 siellä opiskelleen Aino Frilanderin mukana flaneeraamaan (sikäli kun huonokuntoisia ja kapeita jalkakäytäviä voi huoletta kuljeskella) ja bussiajeluille suurkaupungin osasta toiseen, ja tinder-treffeille kaupungin eri kulttuurihistoriallisesti merkittäviin hotellinbaareihin. ”Amatööriantropologi” Frilander pohtii kauniista ihmisistä tunnetun kaupungin luokkahierarkioita, huolettoman freesin ulkokuoren ja leveän hymyn vaatimaa jatkuvaa ylläpitotyötä tanssisaleilta kylpylöihin samalla kun pohtii omaa suhdettaan ruumiillisuuteen. Vuoden aikana tapahtuu paljon, normaalisoituneista ilmastokriisin aiheuttamista katastrofeista pandemiasulkuun ja kesän valtaviin Black Lives Matter -mielenosoituksiin. Esseet paitsi kirjaavat muistiin tapahtumia, myös jatkuvaa muutosta siitä, mitä kirjailijan ajattelussa ja elämässä niiden myötä tapahtuu. Keskustelemme Aino Frilanderin kanssa kirja aiheista ja estetiikasta, joka on myös kunnianosoitus suurille Kaliforniasta kirjoittaneille naisille. Jos Joan Didion onkin tuttu suomalaisille nykypolven esseisteille vähintään kuvana ja ”naiskirjailijan” tyylikkäänä ideana, hänen ystävänsä ja vastapoolina Eve Babitz on jäänyt meillä varjoon. Podcastista ja kirjasta selviää vähintäänkin, miksi on syytä tutustua tähän täysin omanlaistaan elämäänsä viettäneeseen, umpi-losangelesilaiseen, hauskaan ja yltiöpäiseen naiseen. Aino Frilanderin kuva Meri Björn, Kosmos
Kirjakauppa Niteessä äänitetyssä keskustelussa Taru Torikka ja kirjailija Satu Taskinen puhuvat Luomistyöstä, joka on Taskisen neljäs romaani. Luomistyö lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa päähenkilön ja kertojan elämä on romahtanut, myös sanat joihin hän on tottunut luottamaan. Mahdollinen uusi tai vanha todellisuus alkaa rakentua sana kerrallaan. Taskinen yhdistää eri aika- ja muistamisen tasoja saumattomasti, mukaan tulee myös mahdollisia muita henkilöitä kuten aina liikkeessä oleva itsenäinen Filosofessa. Eri kielet rakentavat erilaisia mahdollisia ympäristöjä. Itävallassa asuva Satu Taskinen on liiankin houkutteleva nähdä osana ”eurooppalaista” kirjallista traditiota, mutta Luomistyön vimmainen puhe miellyttää mm. Thomas Bernhadrdin lukijoita. Lisäksi se ja henkilönsä on ”hauska kuin Kafka”. Osta Luomistyö https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/luomistyo/4746133
Missä asennossa huumori syntyy? Tämä ja paljon muuta selviää keskustelussa Karanteenikirjakerhossa jo toistamiseen vierailevan kirjailija Tuuve Aron kanssa. Tällä kertaa keskitymme lyhytproosaan, joskin Aron uudessa kokoelmassa Universumin takahuone tuntuu olevan kysymys pitkälti samoista painavista aiheista kuin paljon puhuttaneessa omaelämäkerrallisuutta ja esseistisyyttä yhdistäneessä Kalasatamassa. Tuuve Aron novelleissa näkökulma on monesti hieman elämän syrjässä keikkuvan ihmisen, ja lämpimästi hänen puolellaan. On mielenterveysongelmia, ohittamisen kokemusta, sotaa, pakkomielteitä, muistisairautta, kuolemanpelkoa, lapsettomuutta, kulttuurielämän hierarkioita ja keskivartalolihavuutta, elämän ja kuoleman kysymyksiä. Lukijalla on Universumin takahuoneen juttujen kanssa vakavista aiheista huolimatta tai niiden takia hauskaa. Mistä kepeys ja ilmavuus syntyy? Podcastissa kuulet myös kirjailijan lukemana pari lyhytproosatekstiä, tule mukaan vaihtelemaan asentoja! Tuuve Aron edellisen vierailun voit kuunnella jaksosta 33 https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-33-tuuve-aro-kalasatama Kirjailijan kuva Jenni Haili, Siltala Osta Universumin takahuone https://www.siltalapublishing.fi/product/universumin-takahuone/
Historioitsija Maria Vainio-Kurtakon teos Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin yhteiselämästä, Sovelias liitto, laajenee kiinnostavien henkilöiden kaksoiselämäkerrasta moniin suuntiin. Kirjailija on viettänyt kohteittensa ja heidän (aukkoisena säilyneen) kirjearkistonsa parissa vuosia löytäen uusia näkökulmia, ja tämä välittyy myös lukijalle. Keskustelemme vapaaherratar de la Chapellesta ja taiteilija Edelfelfeltistä paitsi kiinnostavina, sivistyneinä, lahjakkaina ja säteilevinä poikkeusyksilöinä, myös säätynsä ja aikansa edustajina. He elivät aikana, jolloin perinteinen elämäntapa koki mullistuksia. Molemmat olivat hyvin perillä ajan virtauksista, keskustelivat ja kommentoivat niitä. Varsinkin Ellan rinnastaa kirjeissään ystävilleen omaa elämäänsä ja 1800-luvun suuria kirjallisia kuvauksia, Tolstoista Ibseniin. Sekä naisen että miehen roolit myllertyivät, kun aatelisten perinteet jäivät uusien porvarillisten ”hyveiden” jalkoihin. Kaikki muutos ei ollut edistystä, emansipaation sijaan ”kartanonrouvaksi”, eli mittavaan taloudelliseen vastuuseen ja valtaan, kasvatettu, Vaini-Kurtakon ”ambivalentiksi radikaaliksikin” kuvaama Ellan joutuikin huomaamaan, että naisen uusi rooli oli olla ”kodin hengetär”, samalla kun miehestä tuli ehdoton ”perheen pää”. Talous, raha ja sen hallitsemisyritykset ovat tärkeässä roolissa myös aatelisen taitelijaperheen elämässä. Edelfelt kirjoittaa äidilleen jatkuvasti raha-asioista, de la Chapelle puhuu miehensä työstä ”fabrikina” ja ymmärtää kirjanpidosta myös menosarakkeen merkityksen. Kukaan ei ole irti materiaalisesta maailmasta. Pohdimme Vainio-Kurtakon kanssa omapäisiä menneisyyden naisia, jotka eivät oikein sovi käsitykseen 1800-luvun patriarkaatin alistamista ja äänettömistä ihmisistä, mutteivät toisaalta oikein käy vallankumouksen esitaistelijoiksi tai esikuviksi jatkuvaa onnellisuutta tavoittelevalle uusliberaalin maailman kasvatille. Sovelias liitto ottaa lukijan myös mukaan pohtimaan, mitä tutkija voi väittää, kun lähteistä puuttuu merkittävä osa (Ellan määräsi testamentissaan omat paperinsa poltettaviksi, Edelfeltin kirjeistä äidille on sensuroitu paljon). Samalla se kertoo tolstoilaisittain omanlaisensa onnettoman avioliiton tarinan Helsingin ja Pariisin välillä, mitä sen toinen osapuoli nimittikin tosielämän romaaniksi.
Osa 102: Outi Pakkanen, Pullonkerääjä by Taru Torikka
Janne Saarikiven teoksessa Rakkaat sanat päästään sanojen, sekä yleisten että henkilökohtaisten, alkuperän selvittämisen kautta kiinni historiaan ja nykyhetkeen. Keskustelemme siitä, miten uusia monet itsestäänselviä ja universaaleina pitämämme sanat ovat, mistä tulee Ihminen, ja lisäksi ehkä selvitämme, missä on Suomi! Lue ja kuuntele, miten sana tulee lihaksi. Janne Saarikiven kuva Liisa Takala, Teos
Keskustelemme kirjailija Ville-Juhani Sutinen kanssa hänen tietokirja-Finlandialla palkitusta esseekokoelmastaan Vaivan arvoista. Miksi ”poikkeuskirjallisuus” on paras tapa niputtaa teoksessa esiintyvät kaunokirjalliset teokset edes väljästi? Puhumme ”kaanoneiden” ongelmista ja lukemiselle annetuista ”kannattavuuden” ja ”lohdullisuuden” tehtävistä. Mietimme, mitkä rakenteet vaikuttavat siihen, ”unohtuuko” joku aikanaan hyviä arvosteluja saanut tekijä, kuten brittiläinen Doroty Richardson ja hänen 13-osainen romaaninsa Pilgrimage, ja toisaalta ”löytyykö” hän uudelleen. Miksi pitkien romaanien lukeminen voi ollakin yllättävän helppoa ja hauskaa? Jos lukeminen ei ”kannata”, ainakaan jos se johtaa lukija oudoille poluille tuhansien sivujen kahlaamiseen, mitä muita syitä sille voi olla? Ehdotamme ainakin yhtä: Kirjallisuudesta ei löydy vastauksia, mutta sen myötä saattaa aueta parempia kysymyksiä.
Joulunalusviikon ihanin yllätys on Pkk-podcastjakso joka päivä! Kohtasin kirjailija Juhani Branderin Helsingin kirjamessuilla. Puhuimme hänen kahdesta uusimmasta kirjastaan yhdellä iskulla, toksisia mieskultttuurin piirteitä käsittelevästä Miehen kuolemasta (WSOY 2020) ja absurdin koomista lyhytproosaa sisältävästä Pertun Ritvasta (Siltala 2022). Miten muoto ja sisältö valitsevat toisensa? Mitkä elämäntilanteet ajavat kirjailijan millaisen lajin kimppuun? Mitä tekemistä tällä on jääkiekon kanssa? Kuuntele oitis! Juhani Branderin kuva Jussi Vierimaa, Siltala.
Jaana Seppänen keskustelee Taru Torikan kanssa romaanistaan Maamme laulu. Kylmään kevääseen 1904 sijoittuvan romaanin keskushenkilö on kirjailijan isoisän isä, virkamies ja mm. Tolstoita suomentanut Robert Seppänen, jonka ristiriitainen persoona ja tehtävä venäläishallinnon virkamiehenä, Moskovan maisterina, ja toisaalta venäläiseen kirjallisuuteen syvästi ihastuneena kulttuurimiehenä on askarruttanut Jaana Seppästä pitkään. Mitä voimme oikeasti tietää edes suvun merkkihenkilöiden ajasta ja ajatuksista? Maamme laulussa eletään epäilyn ja keskinäisen kyräilyn aikaa, Robertia perheineen vakoilee kollega Wennerström, joka uskottelee itselleen olevansa hyvällä, maamme, asialla mahdollista venäläisvakoojaa ja petturina vastaan. Seppästen kotona Tilda-rouva odottaa enimmäkseen toimettomana ja muuttuu vainoharhaisemmaksi ja pelokkaammaksi. Maikki-piika sentään pääsee kaupungille asioille, mutta on jatkuvasti tunkeilevien katseiden kohteena. Kaiken päällä leijuu pahaenteinen ilmapiiri, joka tuntuu henkilöiden ja lukijoiden vatsassa asti. Eletään aikaa, jossa on pakko omaksua eri kieliä ja rekistereitä, kotona ja sen ulkopuolella. ”Historiallinen romaani” imaisee lukijan keskelle pelkojen sävyttämää Helsinkiä, eikä päästä otteita, vaikka lukija tietää, mitä Eugen Schauman kohta tekee. Puhumme myös siitä, mitä yhteistä o Maamme laululla ja James Joycella! Jaana Seppäsen kuva Ari Haimi, Aviador
Tällä viikolla tapahtui niin, että houkuttelin Esa Saarisen kustantamon pienimpään huoneeseen kahvittelemaan ja keskustelemaan teoksesta ”E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta”. Kirjassa Esa Saarinen käy läpi E. Saarisen tähänastista elämää, keskiössä rakastuminen ja rakkauden ylläpitäminen Pipsaan. Tämä kokemus putkahtaa esiin jatkuvasti, esim. kesken Sokrates-luennon. Mitä tämä läpitunkeva rakkaus on tehnyt Saariselle ajattelijana? Kirjasta voi lukea myös herkullista kuvausta yliopiston ja mediajulkisuuden lähihistoriasta. Keskustelemme myös esseistisyyden ajatuksesta, joka on kiehtonut E. Saarista siitä asti, kun nuori poika löysi Hyvinkään uuden kirjaston hyllystä Jean-Paul Sartren esseitä. Teoksen idea ei ole niinkään esitellä E. Saarisen valmiita ajatuksia, kuin avata paremman ajattelun mahdollisuuksia lukijalle. Tervetuloa kanssamme haparoimaan, etsimään ja kokeilemaan ajatusten polulla! Esa Saarinen esiintyy Tampereen kirjafestareilla sunnuntaina 4.12. klo 15.30. Katso festareiden ohjelma ja osta liput täältä https://kirjafestarit.fi Esa Saarisen kuva AJ Savolainen/WSOY
Vilja-Tuulia Huotarisen romaanissa Drive-In ollaan vastakohtien ja ristivetoisuuden äärellä. Ollaan Islannissa, missä suomalainen Ella tutkii kiviä ja on ehkä itsekin altis kivettymään paikoilleen, hänen sisarentyttärensä Vala on täynnä vauhtia ja päättänyt pystyttää tuuliselle saarelle drive-in leffateatterin keskelle ei mitään. Vilja-Tuulia Huotarinen kertoo, mistä kivet ja maaperä tulivat tekstiin, ja miten ne muotoutuivat romaaniksi eikä vaikkapa runoili. Puhumme siitä, mistä Drive-Inin lukemiseen tulee liikkeen tuntu, ja siitä miten joskus haluaisi jumittua ja kivettyä. Ja mitä tapahtui Islannille 2008, kun vulkaanisen maan sijasta purkautuikin finanssikupla? Ja mitä tekemistä sillä on kirjan naisten kanssa? Puhumme myös perheestä ja suvusta, miten niissä annetuista rooleista kapinoi ja toisaalta voi löytää uudenlaisia luottamussuhteita. Vilja-Tuulia Huotarisen kuva Mikko Palonkorpi. Vilja-Tuulia Huotarinen on mukana myös Tampereen Kirjafestareilla. Hän haastattelee yhdessä Ville Blåfieldin kanssa ruotsalaiskirjailija Alex Schulmania sunnuntaina 4.12. Osta liput kirjafestareille https://www.lippu.fi/artist/tampere-talo/tampereen-kirjafestarit-2022-3221873/
Osa 95: Aki Ollikainen, Kristuksen toinen tuleminen by Taru Torikka
Pieni karanteenikirjakerho valmistautuu Tampereen kirjafestareille (3. ja 4.12. Tampere-talossa), ja saa vieraakseen muutaman messujen loistavista esiintyjistä. Ensimmäisenä Riikka Pulkkinen ja Lumo, joka valaisee ainakin toimittaja Torikan syksyä. Huolimatta siitä, että romaani käynnistyy nuoren tytön äkillisestä ja oudosta kuolemasta. Lumo ei kuitenkaan ole dekkari tai ”psykologinen trilleri”, vaikka se leikitteleekin lukijan odotuksilla ja halulla ”ratkaista mysteeri”. Keskustelemme kirjailija Pulkkisen kanssa hänen ajatuksistaan metafiktiosta ja kerronnan etiikasta - mitä niille tapahtuu tai mitä niiltä vaaditaan 2020-luvulla, kun kirjailijaa ja lukijaa ympäröivä todellisuuksien on tarinoiden (ja niiden pätkien) tulvia, ja tasot sekoittuvat, lukija osaa odottaa jo valmiiksi epäluotettavia kertojia ja päälleen kääntyviä ”totuuksia”? Samalla puhumme kirjan henkilöistä, jotka ovat sekä tietoisia narratiiveilla ja fabuloinnilla leikkijöitä, että lapsia. Tyttöjä ja poikia, tai aikuisia joissa herää ehkä sisäinen nuori, mahdollisuuksille avoin ihminen? Kirjan keskushenkilö, Philippa, kiehtoo ja häiritsee eläessään ja kuoltuaan, ja toisaalta elää ikuisesti itse kuvaamassani ja julkaisemissaan videoissa. Mutta asettuuko hän rooleihin, joita ihanalta mysteeritytöltä odotetaan? Vai hallitseeko kaikkea Philippan oma katse, tai kameran silmä? Ja mikä on parhaan ystävän Sagan rooli? Tule mukaan ratkomaan lumoavaa arvoituskimppua! Riikka Pulkkisen kuva Jonne Räsänen, Otava Osta liput Tampereen kirjafestareille https://kirjafestarit.fi/
