Jari Sarasvuo
About
Available on
Community
112 episodes
Uskontojen on ennustettu katoavan, mutta toisin on käynyt. Uskovien ihmisten määrä kasvaa nopeammin kuin maallistuminen ehtii vaikuttaa. Olemme lajityypillisesti uskonnollisia. Elämme aina jonkun uskonnon vallassa, oli se sitten uskoa yliluonnolliseen, johonkin ideologiaan tai muihin ihmisiin. Ilman uskoa ei voi olla. Ongelma on, että osalle ihmisistä on epäselvää, tuleeko tiistain jälkeen maanantai vai keskiviikko. Ystävä. Uskonto on valtarakenne, johon ihmiset nöyrtyvät saadakseen itse valtaa. Toivo on tie taivaaseen, mutta myös helvetti.
Ihminen sellaisenaan kuin me sen tunnemme tulee katoamaan. Tulevaisuudesta on erilaisia ennusteita, mutta se ainakin on selvää, että elämme pidempään. Pitkästä iästä ei kuitenkaan ole iloa ilman ataraxiaa. Lähitulevaisuudessa täällä onkin suuri määrä väsyneitä vanhuksia. Aivoja voi treenata kuin lihaksia. Se minkä vaivalla opiskelee, sitä voi käyttää. Ystävä. Stressi tulee siitä, että vastustaa sitä mikä on. Älä siis pety mistään mitä kohtaat. Ihminen voi ohjata odotuksillaan tulevaisuuttaan.
Yhteiskunta ei voi olla niin paska kuin väitetään. Elämä on vaikeaa, koska kukaan ei ponnista tyhjän päältä vaan matkaa jatketaan sieltä missä nyt ollaan. Sen sijaan, että tekisimme järkeviä asioita, olemme hylänneet puutteen ja ylenpalttisuuden toiminnallisen keskitien. Voimme huonosti, koska väheksymme hyveitä. Ystävä. Käytännöllistä järkeä ei voi liioitella. Ilman yhteistä käytännön käsitystä asioista maailma on täynnä pelkkää kamppailua resursseista.
Rakastuminen on stressitila, joka vastaa vähän sitä kuin vetäisi kokaiinia. Kun sokea kiimavaihe on ohi alkaa rakkaus, joka on jatkuvaa kyselemistä. Rakkaus on kuin kunto. Se vaatii arjen hallintaa. Ystävä. Muiden onni on omaa illuusiotasi. Vaatii rohkeutta nojata näkymättömään ja voittaa kyynisyys. Aikuinen ihminen on itse vastuussa omien valintojensa seurauksista. Meidän pitää osallistua pelastumiseemme. Rakkaus onkin enemmän päätös kuin tunne. Parisuhde on palvelutyötä.
Minua on jo pitkään vaivannut itsekkyysvaje. Tämä intressi-impotenssini on ajanut minut tekemään ilmaiseksi töitä ja lahjoittamaan suuria summia rahaa. Ymmärrän kuitenkin aiheuttaneeni yhteiskunnalle hyvinvointitappiota. Taloutemme kuihtuu, koska emme ymmärrä omistamisen merkitystä. Omistajuutta pitäisi opettaa koulussa, mutta sen sijaan Suomessa vierastetaan koko omistajuuskäsitettä. Jopa omistaja ja sijoittaja menevät käsitteinä monilla sekaisin. Ystävä. Jotta voimme lunastaa hyvinvointilupauksemme, meidän tulee luoda lisää yksityisomisteisia yrityksiä.
Ihmisenä oleminen voisi kehittyä, mutta meidän pitää kuntoutua suhteessa traumaamme. Vastuukäsitteemme on hapertumassa ja siksi tarvitsemme moraalisfilosofista osaamista. Meidän tulee tuntea toisten ihmisten tarpeita. En tarkoita mitään snobbailevaa porvarillista hyveellisyyttä vaan sisäistä ylväyttä. Sivistys on ihmisen tunteiden jalostumista ja moraalista täysi-ikästymistä. Voimme lujittaa luonnettamme. Ystävä. Sivistys on nosteessa. Onneksi, koska ainoastaan sivistys voi meidät pelastaa.
Ihminen viettää suurimman osan ajastaan tulevaisuudessa. Siksi olisi hyvä osata ennustaa. Elämme kuitenkin äärimmäisen monimutkaisissa mekanismeissa, jotka ovat kaoottisen sekavia. Olen sielultani meritokraatti. Olen kuitenkin joutunut myöntämään, että monimuotoisuus on päätöksenteon kannalta tärkeämpää kuin kyvykkyys. Diversiteetti tuottaa parempia päätöksiä. Ystävä. Tärkeimpiä valintoja on vaikein tehdä. Sitä myös opetetaan vähiten. Onneksi kehitymme kulttuurillisesti, sosiaalisesti ja älyllisesti todella nopeasti.
Elämämme on tarina suhteesta epäonnistumiseen. Ydin epäonnistumisen korjaamiseksi on palautteen käsittely. Sata vuotta sitten lentäminen oli kuolemanvaarallista puuhaa. Tänä päivänä kaupallinen lentäminen on turvallisin tapa siirtyä paikasta toiseen. Terveydenhuollossa samanlaista kehitystä ei ole tapahtunut. Miksi? Koska terveydenhuollossamme on yli-ihmisen egon synnyttämä systeemitason virhe. Ystävä. Jos virheiden opetukset ohitetaan, niin syntyy suljettu silmukka. Tällainen täydellisyyspeli pettää kaikki.
Äänestin eilen vaaleissa ensimmäistä kertaa tyhjää, koska emme uskalla tehdä sitä mikä olisi heikkojen etujen mukaista. Olemme orjakansa, joka tottelee parempiaan. Valtiosäännön mukaan valta kuuluu kansalle, mutta tosiasiassa valtaa pitävät puolueet, työmarkkinajärjestöt ja media. Tosiasiat vatkataan kielipelillä valheelliseksi vaahdoksi. Ystävä. Käytä järkeäsi. Jos ymmärryksemme yhteiskunnallisista järjestelmistä on puutteellista, niin homma romahtaa.
Menemme kiihtyvällä tahdilla kohti sellaista tulevaisuutta, jossa ei tarvitse käydä töissä tai olla hyvä työssään voidakseen elää, asua, harrastaa tai matkustaa aikaisempiin sukupolviin katsottuna aika lailla vapaasti. Tulevaisuudessa olemme yhä vähemmän riippuvaisia ajan, paikan ja resusrssien kahleista. Rakas ystävä meistä tulee yhtä. Ihmiskunta muodostaa tulevaisuudessa superorganismin.
Olemme unohtaneet voimamme. Helppous on tehnyt meistä heikkoja ja hauraita. Mukavuus on addiktio ja minunkin selkärankani on kuin vettynyttä vohvelia. Aika opettaa pelkäämään rajoja. Käsityksemme kivusta on pinnallinen. Kaikkea kipua ei ole tarkoitus poistaa eikä kipua ole pakko totella. Ystävä. Meidän pitää mennä kyykkyyn ja uskaltaa ponnistaa luottaen siihen, että tehty työ kantaa.
Feminismi on yksi ihmiskunnan historian tärkeimpiä liikkeitä. Jokaisen asema maailmassa paranee, kun naisten valta lisääntyy. Siksi #metoo on perusteltu ja välttämätön. Ihmistä pitää moittia, jos siihen on aihetta. Moitteita kuitenkin satelee sellaisillekin henkilöille, jotka eivät ole syytteitä ansainneet. Kun väärässä paikassa avaa suunsa, niin empire strikes back. Olen julistanut olevani feministi, mutta en ole asiasta enää varma. Viimeisen vuoden aikana olen taantunut tasa-arvon kannattajaksi.
Tämä on sadas radiomonologini. Karvat nousevat pystyyn. Olen sinulle sen velkaa, että puhun totta. Meillä on mahdollisuus vielä estää kystinen tuho. Tarvitsemme kuitenkin viisautta enemmän kuin koskaan aiemmin ja viisaus edellyttää vuorovaikutusta. Siksi haluan, että jokaisesta tämän ohjelman kuuntelijasta tulee huoneensa viisain ihminen. Ystävä. Elämäsi syvimmät merkitykset löytyvät siltä polulta, jolta löydät omat lahjasi. Elämän tarkoitus syntyy siitä, että annat lahjasi muille.
Kaikki hetket eivät ole merkityksellisiä, mutta silti Suomessa ajatellaan, että vain tehokkuus on totta. Aina ei kuitenkaan voi elää maksimiteholla. Siksi meidän tulee keskittää energiamme. Unelmat voivat eheyttää, mutta useimmiten ne hajoittavat. Yleisin ongelmamme kuitenkin on, että meillä ei ole mitään tavoitteita. Elämämme muodostuu siitä mihin keskitymme. Keskittyminen onkin avain merkitykselliseen elämään. Ystävä. Koska pyydän parempaa, pystyn parempaan.
Maailma on asiantuntijoiden hallussa ja se on ongelma. Miksi? Koska asiantuntijat pyrkivät välttämään riskejä, mutta tulevat steriloinnillaan itse asiassa synnyttäneeksi vielä isompia riskejä. Asiantuntijat ovat vaarassa jäädä älykkyytensä ansaan. Varsinkin jos alalla on paljon sääntelyä siitä, kuka on kelvollinen tekemään työn, viisaus loistaa usein poissaolollaan. Meillä on tapana tukeutua kaverin tietämättömyyteen. Ymmärrän riskit, mutta haluan silti puhua asiantuntijavallan kyseenalaistamisen puolesta. Ystävä. Jotenkin meidän pitäisi onnistua säilyttämään amatöörin rakkaus tekemisessämme.
Olen puhunut addiktiosta omakohtaisesti kaksi kertaa aiemminkin ja se on synnyttänyt reaktion, joka on kantanut tähän päivään asti. Nyt on addiktio-trilogiani kolmannen osan vuoro. Heikkoudesta on tehty yhteiskunnassa rikos. Haluamme kostaa ja rangaista ihmistä virheistä. Ja silti halu päihtyä on luonnollista. Meillä on tarve toistuvasti muuttaa mieltämme ja mieli muuttuu ainoastaan transsin kautta. Ystävä. Kohti pelkoa meneminen tuottaa itsearvostusta.
Pitävätkö ihmiset itseään onnekkaina, koska heille tapahtuu hyviä asioita? Vai tapahtuuko heille hyviä asioita, koska he pitävät itseään onnekkaina? Onnen luonti tapahtuu intention tuolla puolen ja se tapahtuu ihmisen teoista huolimatta. Ihmisellä voi olla tavoite, mutta onni ei tottele tällaista mekanismia. Kohtalo on voittamaton ja sattuma ennustamaton, mutta on onni on muokattavissa.
Kasvatuksen tärkein tehtävä on kasvattaa ihmistä vastuullisuuteen - ensin vastuuseen itsestään ja sitten muista. Ensisijaiset vastuulliset ovat keskenkasvuiset, yliaikaiset, vähävaraiset, kituvat ja kolhitut. Älä yritä kasvattaa lapsistasi omaa kuvaasi. Onnistuneen ja kypsän vanhemmuuden yksi ehto on se, ettei siirrä myrkyllisiä huolia tai haaveita, pelkoja tai puutteita, eikä omaa pimeyttään toiseen ihmiseen.
Oppiminen on suurimmassa määrin motivaatiokysymys, ei lahjakkuuskysymys. Kun ihmisen motivaatio on kunnossa, hän on valmis oppimaan myös epämiellyttäviä asioita ja valaistuu oman motiivinsa ja tekemisensä kausaalisuhteiden kannalta. Ihmistä, joka on motivoitunut ensisijaisesti rahasta, ei kannata palkata vastuulliseen tehtävään, koska hän ulosmittaa sen itsestään, ympäristöstään ja tulevaisuudesta.
Meillä on kaikilla samat ongelmat ja etsimme jatkuvasti merkkiä mielekkyydestä. Vaikka käsiteakrobaatit bätläävätkin väsymättä mahoilla lauseillaan, niin syvin tieto elämässä tulee kokemuksesta - ei siis tiedosta vaan tietoisuudesta. Ystävä. Meihin kaikkiin on ohjelmoitu ikivanha sisäinen ohjelma ja syvimmät ideat valtaavat ihminen. Siksi isot kertomukset muistuttavat niin paljon toisiaan. Siksi myös nykybrändit on rakennettu vahvan symboliikan päälle. Vaadimme järjestystä kosmokseen eikä ykseyttä voi saavuttaa ilman yhteistä symbolista sielunelämää.
Kulttuuri on salainen sopimus, joka on harvoin vangittavissa yhteen määritelmään. Suomessa kulttuuri käsitetään usein esittäväksi taiteeksi, mutta se on paljon enemmän. Itse asiassa se mitä monet nimittävät nykypäivänä rakenteeksi on todellisuudessa kulttuuria. Kulttuuri syntyy symbolisista eleistä ja sen pienten signaalien ymmärtämisestä saatava nautinto sitoo ihmiset yhteen. Identiteetti onkin kulttuurin ilmentymä. Menestyksen selitys löytyy aina kulttuurista. Koska sitoutuminen perustuu valinnanvapauteen, niin yhteiseen kulttuuriin sitoutuneet yhteisöt eivät epäonnistu.
Taipumuksemme eivät ole staattisia vaan plastisia. Voisimme siis tehdä lähes mitä tahansa. Olemme kuitenkin hylänneet lahjakkuutemme, koska meitä riivaa helppous. Elämä on taitolaji. Menestys on sattumaa, mutta mahdollisuus menestykseen ei koskaan ole. Menestys on mielenrauhaa, joka on väistämätön seuraus siitä, että tietää tehneensä parhaansa ja tarpeellisen. Ei siis niin paljon kuin mahdollista vaan niin vähän kuin on tarpeen. Harjoitusmäärällä ei ole vaikutusta ilman standardeja.
Masennus ei ole sairaus, mutta se on tappava ongelma. Ystävä. Sinun ei ole pakko nyt syyllistyä. Masennuksesta pitää pystyä puhumaan ilman, että tulee paha mieli. Kukaan meistä ei voi tietää toisen kärsimyksen määrää. Se kuitenkin tiedetään, että psykiatria ei ole koskaan ollut tiede vaan sen diagnostiikkakyky on surkea. Sekin tiedetään, että masennuslääkkeitä määrätään liikaa, vaikka niiden teho on tutkitusti lumelääkkeen luokkaa. Ihminen on mysteeri ja sellaiseksi jää. Vastuumme on kuitenkin kaikin käytössä olevin voimin hakea apua.
Tiedän, että näin ei saisi ajatella. Olen älyllinen häpeäpilkku ja moraalinen hirviö. Uskon nimittäin, että empatiaa tarvitaan vähemmän, jotta ihmiskunta voisi paremmin. Empatia aiheuttaa sen, että ihminen lakkaa ajattelemasta. Jos tärkeintä on tuntea toisen tunteita, niin menetämme rationaalisuuden ja olemme kiinni vain tässä hetkessä. Lyhyen aikavälin epämukavuus ja tuska ovat kuitenkin välttämättömiä pitkän aikavälin palkkiota ajatellen. Ystävä. Virittäydy kanssani samalle tunnekanavalle, vaikka tarjolla onkin aivan erityisen häiritsevä ajatus ja sydämeni on sokea.
Olen aina ihmetellyt, miten auliisti ihmiset antavat tärkeän kapasiteettinsa eteenpäin, jonkun toisen eduksi. Miten alistumme niin helposti toisten valtaan?
Olen juuri lukenut ajatuksiani sotkevan teoksen, koska joskus ajattelua keikuttava tieto avaa uusia näkökulmia. Pääni on kvanttikrampissa, jonka aiheuttaa teoreettisen fysiikan näkemys ajasta. Fyysikkojen silmin nykyhetkeä ei ole. Aika on illuusio. On vain tapahtumia ja vuorovaikutusta. En ole varma ymmärränkö tätä, mutta silti puhun, koska tehtäväni on herättää uteliaisuutta. Olemme ajasta koostuvia olentoja. Kaikki mitä olemme kokeneet on valmistanut meitä tähän hetkeen. Nykyisyys on kaiken väistämättömän seuraus ja tulevaisuuden syy. Tulevaisuudessa piilee äärettömyys. Ystävä. Maailma on muuttumista. Saavuttaaksemme huippumme meidän pitäisi luoda yhteistä rytmiä, tahdistua.
Meitä on petetty. Julkinen keskustelu on jopa harhaisen synkkää. Siksi olemme väärässä lähes kaikessa olennaisessa. Oletko valmis kuulemaan totuuden? Vaikka tietysti on kärsiviä väestönosia, niin kaikenkaikkiaan ihmiset ovat onnellisia koko maailmassa. Globalisaatio onkin valtava siunaus köyhille ja parasta mitä meille on tapahtunut. Voit olla eri mieltä, mutta se johtuu siitä, että olet väärässä.
Nerous ei ole arvovapaa absoluutio ihmisessä. Neropuhe on mansplainingin yksi muoto. Tarvitsemme kuitenkin nero-myyttiä, koska ihailu on polttoainetta oppimiselle. Kateelliset ihmiset eivät voi voittaa, koska he eivät ihaile. Poikkeuksellinen kärsivällisyys erottaa ihmisen saaliseläimistä. Nerous piilee tässä samassa ihmisen ominaisuudessa.
Elämme vuoden pimeintä aikaa ja se saa pahuutemme esiin. Varjot pääsevät valtaan. Piilottelemme omia varjojamme muiden katseilta, vaikka ne pitäisi nostaa esiin. Piilottelemme, kunnes jännitteet sisällämme kehittyvät impulssiksi vapauttaa paine tuhon muodossa. Jos tuomme varjomme valoon, ne katoavat, koska saamme muilta tukea. Ystävä. Ihmiskunta on vähemmän paha kuin koskaan aiemmin, koska puutumme asioihin. Koska välitämme.
Olen miettinyt, että miksi pitää yrittää niin paljon. Olemme ylikuormittuneita. Kaikkea on liikaa. Emme kestä näin paljoa ärsykkeitä vaan ne lamaannuttavat elämäämme. Kiinnymme kipuumme ja siitä tulee osa persoonaamme. Siksi moni tappaa joka päivä pienen osan itsestään suorittaakseen epämiellyttäviä velvoitteitaan. Ystävä. Meidän pitää oppia näkemään mikä on oleellista.
