Tarinoita Piritorilta
About
Available on
Community
62 episodes
Uusi podcast-kanava on avattu Spotifyssa! Ota Tiikeri Media - Podcastit tilaukseen! Kanava sisältää uusia ja vanhoja ohjelmia, joissa mukana kulkevat teemat, kuten yhteiskunta, politiikka, kulttuuri ja ihmiset.
SISÄLTÖVAROITUS! Tämän kertainen jakso sisältää avointa ja yksityiskohtaista keskustelua lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä haastateltavan omien kokemusten kautta. Tämän kertainen vieras esiintyy jaksossa anonyymisti. Jaksoa ei kannata kuunnella, jos aihe ahdistaa tai saattaa laukaista tramaattisia muistoja. Jos olet itse - tai et ole varma oletko - lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut aikuinen, asian kanssa ei tarvitse olla yksin. Voit ottaa yhteyttä esimerksi Suome Delfins ry:n chattiin. https://suomendelfins.fi/
Kevään viimeisessä tasa-arvo -jaksossa vieraaksi saapui räpduo Matriarkaatti. Juttelimme mm. suomirapin tasa-arvo -kysymyksistä, jotka sisälsivät tarkempaa pureutumista mm. misogyniaan, rasismiin, turvattomiin tiloihin ja levy-yhtiöiden vastuisiin.
Tasa-arvo -sarjan toiseksi viimeisessä jaksossa studioon saapui Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Atte Harjanne. Juttelimme Aten kanssa mm. Vihreiden positiosta, nyt kun SDP ja Vasemmistoliitto vahvistaa entisestään asemaansa. Mikä on Vihreiden identiteetti ja tarve poliittisessa kentässä? Allekirjoittanut halusi myös käyttää tilaisuuden hyödyksi, ja tuoreena pienyrittäjänä avautua suomalaisen yhteiskunnan kyvystä tappaa yrittäjyyden mielekkyys. Keskustelimme myös NATO:sta sekä hiilineutraalista Suomesta. Onko Suomen suorien päästöjen hiilineutraalius edes tarpeellista, jos leijonanosa päästöistämme syntyy jossain ihan muualla?
Tämän kertainen jakso on läpileikkaava opetustuokio yritysten ja Suomen vastuullisuustekojen pintapuoleisesta toteutuksesta ja virheellisestä viestinnästä kuluttajarajapinnalle. Tutkimukset osoittavat, että jopa 40 % kaupan hyllyiltä löytyvistä, vastuullisista tuotteita sisältävät enemmän tai vähemmän bullshittiä. Samaan aikaan jopa 60 % pohjoismaiden asukkaista ei usko yritysten vastuullisuustekoihin. Jos kuluttajien epäluulo on näin korkealla, miksi edes tehdä vastuullisuusviestintää? Ja tärkeämpi kysymys; kuka korjaa tilanteen ja miten? Vieraakseni saapui väitöskirjatutkija ja vastuullisuuskonsultti Leonard Da Breukers.
Annu Kemppainen on Helsinki Pride -yhteisön toiminnanjohtaja. Annun kanssa keskustelimme mm. translain uudistuksesta, sateenkarilasten positiosta tasa-arvo keskusteluissa, kiintiötyöpaikoista sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen työolosuhteista.
Benjamin Pitkänen on 25 vuotias eläinaktivisti, joka on ollut mukana perustamassa eläinten oikeuksia puolustavan, Viral Vegans yhdistyksen. Satojen jäsenien kollektiivi haluaa luoda näkyvyyttä niille yli 86 miljoonalle eläimelle, jotka vuosittain saavat surmansa suomalaisissa teurastamoissa. Vaikka suomalaiset yleisellä tasolla tiedostavat eläinten syömisen eettiset dilemmat, olemme silti omien kulutustottumuksiemme orjia. Puheenvuorossaan Benjamin haastaa argumentin eettisestä lihasta. Kuinka voi olla eettistä lihaa, jos sen takana on teurastettu eläin? Kysymys kuuluu; jos olemme yhteiskuntana päässeet positioon, jossa kasvipohjainen ruokavalio on varteenotettava vaihtoehto, kuka on vastuussa muuttamaan kulutustottumuksiamme? Toinen kysymys kuuluu; Onko meidän muutettava kulutustottumuksiamme? Voimmeko olettaa, että olemme yksiselitteisesti muiden eläinlajien yläpuolella, ja saamme toteuttaa itseämme haluamallamme tavalla?
Anni on olympia-urheilija, lääkäri, eduskuntavaaliehdokas, yrittäjä ja some-vaikuttaja. Liike Nytin tuore lisä ehdokkaista eduskuntaan haluaa yhdistää poliittisessa päätöksenteossa tieteen ja tutkitun datan. Liika mutuilu ei Annin mukaan tuota tarpeeksi päteviä päätöksiä, ja haluaa omalla panoksellaan vaikuttaa vahvemmin asioiden muutokseen yhteiskunnallisella tasolla. Ammattiurheilijan ja lääketieteellisen taustan omaavan Annin kanssa keskustelimme mm. transurheilijoiden oikeuksista, miesten ja naisten palkkaeroista, kaapatuista sosiaalisen media tileistä ja Liike Nytin arvomaailmasta.
Joakim on uunituore Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja. Tampereen lapsinatsiksi tituleerattu Joakim edustaa Perussuomalaisten ehdotonta kärkeä, joka on muutamassa vuodessa luonut ympärilleen vankkaa kannattajakuntaa. Joakim haluaa poistaa 2000-luvun alussa syntynyttä mielikuvaa Tony Halmeen edustamasta Persuista, ja vahvistaa puolueen imagoa potentiaalisena vaihtoehtona suurten puolueiden lisäksi. Kunta- ja aluevaaleissa heittämällä läpi mennyt Joakim on ehdolla ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan kevään 2023 vaaleissa. Jos aikaisempien vaalien trendit antavat yhtään osviittaa tulevaisuudesta, istuu Joakim Arkadianmäellä seuraavat neljä vuotta.
Feministisen puolueen puheenjohtaja Emilia Taskinen saapui toistamiseen vieraakseni kevään vaalit tähtäimessä. Emilian kanssa keskustelimme mm. tasa-arvon kehityksestä, Suomen NATO-jäsenyyden ongelmallisuudesta, translaista, translapsista, feministisen puolueen positiosta ja mahdollisesta oikeistohallituksesta.
Keväällä 2023 Piritorin studio tarkastelee tasa-arvoa, ja kuinka eri lähtökohdista tulevat ihmiset termin kokevat. Ensimmäisessä jaksossa vieraaksi saapui helsinkiläinen Fatim Diarra. Fatim on Vihreiden entinen varapuheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja. Alunperin Jakomäestä kotoisin oleva Fatim identifioi itsensä feministiksi, ja painottaa feminismin merkitystä myös poliittisessa päätöksenteossa. Keskustelimme Fatimin kanssa mm. feminismistä, rasismista, helsinkiläisestä kulttuurista, jengiytymisestä ja Perussuomalaisten vaikutuksesta politiikkaan.
"Alkoholistin lapsi" -sarjan viimeisessä osassa käydään läpi anonyymin, reilu 20 vuotiaan helsinkiläisen miehen lapsuutta ja nuoruutta. Jaksossa käsitellään teemoja, kuten joukkoon kuulumattomuuden tunne ja puuttuvan mieshahmon pitkäikäisistä vaikutuksista henkiseen hyvinvointiin.
Alkoholistin lapsi -sarjan toisessa osassa keskitytään pojasta mieheksi kasvaneen Sebastianin kotioloihin ja isä-poika-suhteeseen, jossa sekoittui alkoholi, häpeä ja katkeruus. Liki kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun Sebastianin ja hänen isänsä välit ovat katkenneet. Piakkoin itse myös isäksi tuleva Sebastian saapui Piritorin studioon purkamaan kokemuksia Kellokosken lapsuudenkodista. Käsittelimme myös oppeja, joita Sebastian on isän alkoholismista kerännyt. Nämä kokemukset ja opit toimivat vahvoina suunnannäyttäjinä Sebastianin kohta alkavaan, henkilökohtaiseen vanhemmuuteen.
Vuosi sitten Piritorin studion oli tarkoitus julkaista jakso, joka käsittelee vanhemman alkoholismia lapsen nakökulmasta. Jakso olisi ollut kolmiosaisen "Viina" -teeman lopetus. Kuukausia ennen jakson julkaisupäivää aloin kuitenkin huomaamaan, miten haasteellista oli saada vierasta jakamaan omakohtaisia kokemuksiaan. Edes anonyymisti. Tutkimukset osoittavat, että jopa 29 % väestöstä kärsii tavalla tai toisella vanhempansa alkoholin käytöstä. Tätä statistiikkaa tarkasteltaessa minua ihmetytti, kuinka vaikealta jakson toteutus tuntui. Loppujen lopuksi jaksoa ei koskaan päästy tekemään, ja "Viina" -teema jäi pahasti kesken. Näin jälkiviisaana helppo todeta, mutta kuten tämän kertainen vieraskin osuvasti toteaa: lapsi ei lähtökohtaisesti halua nolata vanhempaansa. Työ jaksojen aikaansaamiseksi kuitenkin jatkui. Vuotta myöhemmin Piritorin podcast on saanut kasaan kolme tarinaa erilaisista kasvuympäristöistä, joissa vanhemman alkoholin käyttö on luonut turvattomuutta, ahdistusta ja katkeruutta.
Asunnottomuutta käsittelevän podcast-sarjan viimeisessä osassa kuulla kokemusasiantuntijan tarina. Nimestä huolimatta tämän kertainen jakso ei sinänsä kerro asunnottomuudesta. Se pikemminkin alleviivaa punaista lankaa joka kahdessa aikaisemmassa jaksossa rakennettiin. Asunnottomuus ei ole vain ilmiö, jossa yksilöltä puuttuu katto pään päältä. Vaikka ympäristöministeriö vastaa rakennetusta ympäristöstä, asunnottomuuden ehkäisyyn vaaditaan kriittistä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkastelua ja pitkäjänteisempää tukitoimintaa, jotta ihminen sopeutuu uuteen elinympäristöön. Jakso on toteutettu yhteistyössä VVA ry:n kanssa.
Asunnottomuus vol. 2 jatkaa siitä mihin ykkösosassa jäätiin. Studioon saapui vieraaksi yli 30 vuotta asunnottomuuden parissa työskennellyt Jussi Lehtonen. Jussin taival alkoi 90-luvun Suomessa, jolloin asunnottomuus oli selkeästi karummalla tolalla. Vuosikymmenien saatossa Jussi on omakohtaisesti päässyt todistamaan kiistattomia kehitysaskeleita, joita ilmiön ehkäisyssä ollaan saavutettu. Samaan aikaan Jussi on kuitenkin myös päässyt todistamaan asunnottomuuden sukupuolittuneisuutta. Vuonna 2021 kaikista Suomen asunnottomista 77 % oli miehiä. Jussi painottaakin vuosikymmenien asiantuntijakokemuksellaan miesten syrjäytymisriskin tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Jussin kanssa puhuimme asunnottomuudesta tasa-arvokysymyksenä: Mistä johtuu, että miehet ovat asunnottomien joukossa yliedustettuja? Miten asunnottomuus linkittyy syvemmin yhteiskunnan sukupuolikeskusteluun? Mitkä syrjäytymisen taustalla vaikuttavat rakenteet näkyvät myös asunnottomuusilmiössä? Jakso on toteutettu yhteistyössä VVA ry:n kanssa.
Yksi Tiikeri Median ja Tarinoita Piritorilta -podcastin kantavista teemoista syksyllä 2022 on asunnottomuus. Kuten tämänkertainen vieraskin toteaa, yksikin asunnoton Suomessa on liikaa. Samaan aikaan on kuitenkin nostettava esille Suomen ensiluokkainen kyvykkyys ehkäistä asunnottomuutta, kun teemaa tarkastellaan Euroopan mittakaavassa. Asunnottomuus Suomessa kiteytettynä: Vuonna 2022 Suomessa on noin + 3 900 asunnotonta, joista 655 asuu porraskäytävissä, puistoissa, siltojen alla, ulkona. Vuonna 2000 asunnottomia Suomessa oli +10 000. Vuonna 2015 asunnottomia Suomessa oli +7 900. Oikea suunta asunnottomuuden ehkäisyyn on siis selkeästi löytynyt. Hallitusten johdonmukainen, pitkäjänteinen työ tuottaa hedelmää. Mutta mitä vaatii, että valtakunnallisesti pääsemme tilanteeseen, jossa edellä mainitut luvut ovat pyöreä nolla? _________________________________________________ Kolmiosaisen, asunnottomuutta tutkivan podcast-kokonaisuuden ensimmäisessä osassa vieraaksi saapui Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri sekä Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo. Marian ja ympäristöministeriön työ käsittää luonnon lisäksi rakennetun ympäristön. Eli toisin sanoen asuntopolitiikan. Marian aikaisempi kokemus asunnottomuudesta käsittää myös mm. väitöskirjan tekoa ja tutkijana toimimista Y-säätiössä. Näin ollen tuntui sopivalta selvittää ensimmäiseksi, kuinka asunnottomuuden tila Suomessa koetaan päättäjätasolla.
Piritorin podcast ja toivottu Perhepotretti on täällä taas. Syyskauden ensimmäinen jakso sukeltaa pintaa syvemmälle helsinkiläisen pariskunnan polyamoriseen parisuhteeseen. Haastattelu on toteutettu anonyyminä, joka jo itsessään kertoo aiheen ympärillä leijailevasta stigmasta. Jos pohtii suomalaisen yhteiskunnan avioerotilastoja ja pettämisen määrää parisuhteissa, onko meiltä oikein kollektiivisesti toimia moraalisaarnaajana rakkauden tunnustuksen suhteen? Mitä rakkaus edes loppujen lopuksi tarkoittaa?
Tämänkertaisessa jaksossa Piritorin studio sai vieraakseen Johanna Virtasen ja Miguel Reyesin. Johanna työskentelee SOS Lapsikylä -järjestön parissa, jonka lapsille suunnattu anonyymi Apuu-chat käynnistettiin koronapandemian alkaessa. Miguel taasen operoi Mieli Ry:n olevan Sekasin Chatin tiimipäällikkönä. Molemmat chat-palvelut keskittyvät pahaa oloa kokevien lasten ja nuorten yhteydenottoihin. Nuori ottaa yhteyttä, haluaa jutella anonyymisti, linjojen toisessa päässä oleva vapaaehtoistyöntekijä kohtaa nuoren ja sitten aletaan chättäämään. Käsiteltävät aiheet voivat liittyä mm. yksinäisyyteen, koulukiusaamiseen, vanhempien alkoholinkäyttöön tai perheväkivaltaan. Ensimmäinen kysymys, joka minulle aiheesta tuli mieleen, oli yhteydenottojen konkreettinen määrä. SOS Lapsikylä oli ns. budjetoinut 1000 yhteydenottoa vuonna 2020. Luku tuli vastaan kahdessa viikossa ja ensimmäisenä vuonna anonyymejä hätää kärsiviä yhteydenottoja rekisteröitiin 36 000 kappaletta. Näiden lukujen saattelemana Johanna ja Miguel avasivat tarkemmin, kuinka lapset ja nuoriso voivat Suomessa vuonna 2022.
Isa on Tampereella asuva 29 vuotias opiskelija, joka on kiinnostunut neurokemiasta ja ukulelen soittamisesta. Isa teki vuosia töitä ravintola-alalla, kunnes tajusi etteivät raadolliset työtunnit ja -olosuhteet ole oikea tapa luoda onnea. Long story short: raha kiinnosti, paskan vastaanottaminen asiakkailta ei. Isan mielenkiinto seksityöhön heräsi, kun taloudelliset vaikeudet ravintola-alalta poistumisen jälkeen ottivat pahemman kerran päähän. Seksityön plussapuolista puhuttaessa, Isa nostaakin ensimmäisenä esiin rahan helppouden. Mutta mitä on seksityö Suomessa ja ketkä sitä ostavat? Kutsuin Isan Piritorin studiolle avartamaan näkemyksiään hänen ja kollegoidensa tilasta Suomessa. Miksi seksityöllä on niin vahva stigma ja kuinka siitä pääsisi eroon? Varsinkin, kun ottaa huomioon kysynnän määrän Suomen markkinoilla. Keskustelimme läpi Isan kokemuksia, seksityön plussia ja miinuksia, asiakaskunnan tarpeita ja mm. monogamian tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
SMC Lähiörotat nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2009, kun YouTubeen julkaistu “Hoodrats” -musiikkivideo nousi viraaliksi hitiksi. Mm. skeittaamisesta, kaman vetämisestä ja Pohjois-Helsinkiläisestä lähiöidentiteetistä räppäävä SMC loi nopeassa ajassa vankkaa fanipohjaa realismiin nojaavilla riimeillään. Ei kaunistella, ei liioitella. Esitetään asiat niinkuin ne on koettu. Pikakelauksena vuoteen 2022… Reilun kymmenen vuoden aikana SMC on kerryttänyt pelkästään YouTubessa kymmeniä miljoonia katselukertoja, julkaissut kaksi täyspitkää ja keikkaillut ympäri Suomea. Kaiken tekemisen keskiössä on lähiöelämän ilmaisu musiikin kautta ja hauskanpito kavereiden kesken. Piritorin Studion tämänkertainen vieras on juuri 40 vuotta täyttänyt SMC:n Tono Slono. Pakilassa koulunsa käynyt Tono vietti nuorena aikaa vanhempiensa omistamassa ravintolassa Aleksis Kiven kadulla ja skeittasi Pasilassa. Intohimo musiikin tekemiseen syntyi 90-luvulla Yhdysvaltojen itä-rannikon räppiskenestä. Tonon kanssa me paneuduttiin mm. SMC:n syntyyn, lähiöidentiteetin muodostumiseen, käsitteeseen lähiöräppi ja Kallion alueen muutokseen.
Nuoresta poliitikon urastaan huolimatta, Joakim on lyhyessä ajassa onnistunut luomaan vankkaa kannattajakuntaa. Perussuomalaisen Nuorison varapuheenjohtaja pääsi ensin Tampereella kuntavaaleissa läpi Perussuomalaisten listalta sijalta #4. Aluevaaleissa Pirkanmaalla sijalta #2. Myös vanhemmat puoluetoverit eduskunnassa ovat noteeranneet Joakimin nousun puolueen sisällä. Kasvavasta suosiostaan huolimatta, Joakim on kerinnyt aiheuttamaan myös laajalti pahennusta. “Tampereen natsilapseksi” tituleeratun Joakimin puheet pakolaisista, transtaustaisista ja ilmastonmuutoksesta ovat saaneet eri instituutioiden karvat pystyyn. Mm. YLE ja Tampereen yliopisto ovat omalta osaltaan pyrkineet hiljentämään Joakimin näkemyksiä ja mietteitä. Kutsuin Joakimin studiolle, jotta voisin hyvissä ajoin tutustua tähän kontroversiaaliseen poliitikon alkuun. Tavoitteena ei ollut löytää Kalliolaisen hipsterin ja Tamperelaisen persun välille sataprosenttista harmoniaa. Ennemminkin kuulla mitä toisella oli sanottavaa. Keskustelimme Joakimin kanssa mm. poliittisen vaikuttajan vastuista, sosiaalisen median roolista poliitikon työssä, loukkaantumiskulttuurista ja Perussuomalaisten tulevaisuudesta.
Vuoden 2022 ensimmäiseksi vieraaksi studiolle saapui koomikkona ja sosiaalisen median vaikuttajana tunnettu Eve Kulmala. Keskustelun yläotsikkona toimi "Naisviha". Heti alkuun täytyy olla rehellinen. Itselleni on tuottanut haasteita sisäistää, mitä termi oikeastaan tarkoittaa. Olen lukenut artikkeleita, seurannut some-vaikuttajien instapostauksia ja jutellut tasa-arvoa ajavien ystävieni kanssa. Usein nousee esille ilmiöt, kuten tytöttely tai seksuaalinen ahdistelu. Joskus myös raiskaus ja äärimmäisessä tapauksessa murha. Usein olen kuullut myös näkemyksen, että naisviha elää meissä kaikissa ja yhteiskuntamme rakenteissa. Mutta onko kaikki niin mustavalkoista? Onko oikeutettua todeta, että vihaamme naisia ja sillä sipuli? Onko aiheeseen olemassa maltillisempaa tulokulmaa? Lähestyin Eveä viime syksynä, josko hän voisi tulla keskustelemaan kanssani aiheesta lisää. Ajankohta oli mitä mainioin, sillä Eve kertoi julkaisevansa tammikuussa teoksen nimeltä "Hauskan tytön käsikirja". Kirjan joka käsittelee mm. naisvihaa, läskivihaa, luokkaeroja ja valkoisten etuoikeuksia. Keskustelun aiheiksi nousi toki naisviha, mutta myös komedian tuottaminen, mielipidevaikuttajan vastuut ja oikeanlaisen viestinnän tarve.
Feministinen politiikka, feministinen kaupunkisuunnittelu. Feministinen koulutus, feministinen liikenne. Kuulostaa monimutkaiselta. Verisuonet poksahtavat ulos pääkopasta. Poliittinen kenttä ja vaikuttaja-skene ovat pullollaan väkeä, ketkä identifioivat itsensä feministeiksi. Mutta mitä feminismi ja feministinä eläminen tarkoittaa? Kuten kaikissa ismeissä, myös feminismissä piilee yksilön mahdollisuus soveltamisen. Jos variaatioita löytyy, kuka on määrittelemään oman visionsa oikeaksi? Onko mahdollista, että feminismistä on tullut henkilöbrändin markkinointikikka? Piritorin Studion vieraaksi saapui Feministisen puolueen puheenjohtaja Emilia Taskinen. Emilian kanssa juttelimme mm. puolueen arvoista ja tavoitteistsa, feminismin roolista kärjistyneessä keskustelukulttuurissa sekä meissä kaikissa elävistä ennakkoluuloista.
Huom! Jaksossa esitetyt näkemykset ovat allekirjoittaneiden henkilökohtaisia, subjektiivisia kokemuksia ja mielipiteitä. Woke herättää tunteita. Oikeisto mylvii ja ihmettelee, miksi valkoisen miehen sanat televisiossa satuttavat enemmän, kuin Pasilan tornissa levyjä pyörittävän DJ:n. Jokaisella valtakunnan aktivistilla, poliitikolla, journalistilla ja Twitter-käyttäjällä on myös oma näkemys asiaan. Samaan aikaan Tiikeri ja Varjosoturi pohtivat, miksi nämä tuhannet suomalaiset luulevat toinen toistaan paremmin tietävän mikä terminologia on oikein ja mikä ei. Jos etiikka on tulkinnanvaraista, eikö “Case Sannikassa” ole ennemminkin kyse mielipiteistä? Ja mielipiteet ovat kuitenkin eri asia kuin fakta? Myös iltapäivälööpeissä roikkunut termi “hereillä oleminen” ihmetyttää. Mitä edes tarkoittaa olla woke? Onko kyseessä todellinen ideologia? Vai onko termi median ja oikeiston ase, jota voi hyödyntää sodassa intersektionaalista feminismiä vastaan?
Kun Valtterilta kysyy, kuinka hän identifioisi itsensä, on uskovaisen miehen helppo vastata: “Jeesuksen seuraaja”. Mutta mitä Jeesuksen seuraaja Valtterin näkemyksen mukaan tarkoittaa? Valtteri kasvoi nuoreksi aikuiseksi Vantaan Myyrmäessä. Kasvavan pojan kotiolot olivat epätasapainoiset. Samassa huushollissa asuneet mieshahmot vaihtuivat usein ja perheväkivalta oli alati läsnä. Kun Valtteri tapasi lukiossa Saaran, tutustui hän lähemmin myös Jeesukseen ja raamattuun. Saaran perheolot olivat myös hyvin poikkeavat Valtterin perheeseen nähden. Saaran perheessä vallitsi turva, lämpö ja rakkaus. Tähän ympäristöön myös Valtterin oli helppo viehättyä. En ole itse koskaan perustanut uskonnoista. Minulle uskonnot ovat satuja, joiden nojalla ihmismassoja on hallittu jo vuosituhansien ajan. MUTTA samaan aikaan, kun vähättelen esimerkiksi kristinuskoa, voinko rehellisesti todeta että en itse olisi uskonnollinen ihminen? Asun Suomessa, jossa hyvinvoivan ja onnellisen yhteiskunnan rattaat pyörivät kuluttamisen voimalla. Onko väärin todeta, että raha ja materia toimii Jumalan roolissa tämän päivän Suomessa? Jos näin on, eikö ole minulta tekopyhää tuomita uskontoja, jos samaan aikaan kapitalismi ja materialismi toimivat onnellisuuteni mittareina?
Masennusta sairastaa vuosittain jopa 300 000 suomalaista. Masennus vaikuttaa paitsi yksilön hyvinvointiin, myös suuremmissa yhteiskunnallisissa raameissa sairaseläkkeiden, terveydenhuollon ja syrjäytymisen luomiin kasvaviin kustannuksiin. Yksi edellä mainituista 300 000 suomalaisesta on myös tämän kertainen Piritorin Studion vieras Rosa. Rosa on 29 vuotias helsinkiläinen, joka kasvoi hyvin toimeentulevassa perheessä Itä-Vantaalla. Kuten Rosa itse myös toteaa, hänellä on ollut aina hyvät lähtökohdat elämään. Perheen talous oli turvattu, kotiseutu toimi idyllisenä ratkaisuna lapsiperheille ja ystäviä riitti runsaasti. Turvallisesta nuoruudesta huolimatta Rosa koki jo teini-ikäisestä lähtien ulkopuolisuuden tunnetta ja ahdistusta suorittaa elämää yhteiskunnan asettamien normien mukaisesti. Itsensä ilmaiseminen luovan työn kautta tuntui enemmän omalta jutulta. ____________________________ Ensimmäisen kerran mielenterveysongelmat konkretisoituivat Rosalle, kun 17 vuotiaana sängystä nouseminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Tämän jälkeen kuvioon ilmestyivät ajoittaiset paniikkikohtaukset ja aaltomaiset mielialojen vaihtelut. Kun Rosa vuosien jälkeen sai käsiinsä psykiatrin lausunnon, oli virallinen diagnoosi pitkäaikainen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Ratkaisu ja kultainen keskitie löytyi pitkäjänteisestä psykoterapiasta ja oikeasta annoksesta mielialalääkkeitä. Vuonna 2021 Rosa on vaatealan yrittäjä, joka haluaa omalla @rosevintagestudiolla luoda aiheelle näkyvyyttä ja normalisoida mielenterveysongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa. Rose Vintage Studion merch-tuotteista 10 % lahjoitetaan Mieli Ry:n toiminnalle.
Elokapina jakaa mielipiteitä. Toiset näkevät liikkeen naiviien vihervasemmistolaisen poppoona, joka kiukuttelee, häiriköi ja luo anarkiaa. Toiset kokevat Elokapinan uudenlaisena, tarpeellisensa ilmastopolitiikan sanansaattajana, joka luo näkyvyyttä ilmastohätätilalle. Näkyviä mielenilmauksia järjestävä liike, on 29. syyskuuta palaamassa Mannerheimintielle. Tarkoituksena on viettää kymmenen päivää Helsingin keskeisimmällä kulkuväylällä, ja painostaa Suomen poliittisia päättäjiä kiristämään ilmastotoimia. Piritorin vieraaksi saapui yksi liikkeessä vaikuttavista aktivisteista. Topi-Matti on työssäkäyvä nuori aikuinen, joka haluaa kansalaisaktivisimin kautta herättää keskustelua vallitsevista yhteiskunta- ja talousrakenteista. Keskustelun ohessa ongelmaksi nousi mm. käsite “Homo Economicus”, joka tavoittelee vain omaa etuaan ja kuluttamisen juhlaan. Ratkaisumalleina ongelmaan Topi-Matti nosti aihiot “donitsitalous” ja “kansalaisfoorumi”.
Kun soitin Teemulle mahdollisesta haastattelusta, päällimmäinen haluni oli päästä keskustelemaan henkilön kanssa, joka omistaa 500 konkreettista tuotetta. Huomasin kuitenkin nopeasti, kuinka moniulotteinen elämäntyyli minimalismi voi olla. Teemun kohdalla homma perustuu onnellisuuden saavuttamiseen arjen sujuvuudesta ja pienistä asioista. Nämä asiat voivat olla rakennusten katselua, kaupungilla kävelemistä tai ihan vain heräämistä urbaanin kaupunkiympäristön sykkeeseen joka aamu. Nyrkkisääntönä toimii ajatus, että arjesta ei tarvitse ottaa lomaa. Teemu haastaa länsimaisen, kapitalistisen ajattelun, jossa onnellisuus saavutetaan tuotteiden, palveluiden ja erilaisten tavoitteiden kautta. Edellä mainitut voivat olla esimerkiksi jatkuva talouskasvu, tyyris talvitakki, lomamatka etelän lämpöön, taistelu positiosta työpaikalla tai alhainen rasvaprosentti. Asetamme itsellemme tavoitteen, jonka saavutettuamme voimme olla onnellisia. Mutta miksi emme olisi onnellisia jo ennen maaliin pääsyä? Materian ja tavoitteiden kautta saavutettua onnellisuutta voi verrata jossain määrin heroiiniin. Jotta dopamiinit pysyvät ylhäällä, tulee meidän jatkuvasti metsästää suurempia ja suurempia annoksia. Painetaan duunia viikossa viisi päivää seitsemästä, jotta voimme buukata kalenteriin Balin reissun. Rentoudutaan joogaretriitillä, otetaan Instagramiin pari uutta kuvaa, ja ollaan onnellisia. Onnellisuus-piikin tuottaman orgasmin jälkeen voimme palata arkeen ja aloittaa uuden tavoitteen metsästämisen. Paikalleen ei pysähdytä. Tämän kertainen jakso paneutuu minimalismiin Teemun kokemusten, mutta myös onnellisuuden ja länsimaisen hyvinvoinnin kyljessä kasvavan merkityksettömyyden tunteen kautta.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC antoi kesällä osviittaa ensi vuonna valmistuvasta katsauksestaan. Viesti oli selkeä: Maapallo on kusessa. Yksiselitteistä viestiä, on vaikea tulkita ilman ahdistumisen tunnetta. Hiilidioksidia ulos puhaltavalle kuluttajalle tuottaa hämmennystä, kun pitäisi elää ja nauttia elinympäristöstään, jonka tulevaisuus on lievästi sanottuna epävarma. Tässä ahdistuksen tilassa olikin erinomainen ratkaisu kutsua Ilmatieteen laitoksen entinen tutkija ja nykyinen kansanedustaja Atte Harjanne Piritorille.Atte on maltin mies, joka nojaa päätöksentekonsa tieteeseen ja tutkittuun dataan. Toisin sanoen oikea valinta rauhoittamaan tilannetta. Mitä me tehdään oikein ja mitä väärin ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi? Onko oikein, että yksilölle asetetaan henkinen kuorma kuluttamisen tuskasta, jos ongelma kuitenkin ratkaistaan globaalilla tasolla? Ja minkä ihmeen takia homma on mennyt pisteeseen, jossa polarisoitunut ilmastokeskustelu konkretisoituu telttafestareina Manskulla, jonka ohella oikeisto mylvii omaa identiteettipolitiikkaansa?
