Kipinä ja ruoste - runoja kuunneltavaksi
About
Available on
Community
49 episodes
En unohda reittiä. Kuljen sen aina ensimmäistä kertaa. En soita ovikelloa. Avaan ovet selälleen. En kysy, en vastaa. Kuiskaan ja astun huoneeseen. En koputa. Tulen hiljaa keittiön kautta. Hiivin ja tiedän: sinua rakastan. Oikaisen maton ja otan syliini. Kuiskaan: tämä on kotimme.
Minulla ei ole ääntä. Olen voimakas ja sulavaliikkeinen. En omista mitään, näen kaiken. Läpikuultavat kasvit kietoutuvat alastomuuteni verhoksi, varpaideni väliin kasvaa iho. Kun kohotan pääni, puiden latvat hipovat taivasta ja kaikkialle on pitkä matka. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Joskus kävelin patotietä myöten sataman ohi saaren äärimmäiseen laitaan. Siellä oli suuri ja laakea kivi, jonka päällä muutuin näkymättömäksi. Maailma oli vesi ja tuuli. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Yhden kerran tapahtui ihme. Aurinko muutti ahvenet kullaksi ja ne tarttuivat syötteihimme kyltymättömällä ruokahalulla. Ne olivat valtavan suuria, ja näin, kuinka ne uidessaan saavissa jalkojeni juuressa täyttivät veden kimaltavalla pölyllä. Monta siimaa katkesi, mutta yhtään kalaa ei päässyt karkuun. Muistelemme sitä vieläkin joka kesä. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Vedessä suuteleminen on julkeaa. Auringossa kimaltelevat vesipisarat korostavat yhteen kietoutuneiden vartaloiden aistillisuutta läpitunkevasti, kaikkiin yksityiskohtiin takertuen. Vaikka suudellessa sulkisi silmänsä, näkee asetelman silti kuin kameran etsimen läpi. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Auringonlaskujen maalaaminen on suuri virhe: imelistä, kummallisen räikeistä väreistä tulee aina teennäisiä. Runojen kirjoittaminen laiturilla hehkuvaa taivaanrantaa tuijottaen on kokonaan kielletty. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Lähettäkää minut Saimaalle. Riisukaa yltäni vaatteet, joiden työteliäs ilme alati tavoittelee mainosten rentoa huolettomuuta. Repikää kaikki kalenterit ja piilottakaa kellot. Sujauttakaa jalkaani varresta halkeilleet, värittömäksi haalistuneet kumisaappaat ja sitokaa päähäni huivi, joka äitini nuoruudessa näki Pariisin. Lähettäkää minut Saimaalle. Pakottakaa minut tarpomaan upottavissa sammaleissa ja kaatuiden puiden ruuduttamissa kangasmetsissä, joiden kirpeän makea tuoksu kertoo … Jatka lukemista "VI" https://www.kjr.fi/2011/08/saimaa-vi/
Kierähtelen, ilakoin, pyörin itseni ympäri. Etsin välähdystä, joka kertoo kadonneesta aarteesta auringon osuessa veteen juuri oikeassa kulmassa. Iltaisin makaan kalliolla ja synnytän salaisuuksia. Runo on osa Saimaa-sarjaa.
Kirjoitan vedestä, joka lyö rantaan. Vesi on aukeava nyrkki ja vaahtopäät sormet. Kerron kaikki tarinat nuotion äärellä. Täällä kliseet ryöppyävät jokaiseen säkeeseen ja rektiot unohtuvat. Minä olen tuulessa hiljaa. Sormet nuolevat kalliota. Laineiden ja sormien lisäksi on äänet ja kosketus. Toiset kliseet, joiden äärellä herkistyy. Piste, jolloin etsii vihkonsa ja alkaa kirjoittaa ja toivoo, että … Jatka lukemista "Oodi kesälle Saimaan rannalla" https://www.kjr.fi/2011/08/oodi-kesalle-saimaan-rannalla/
Kun lopulta valo osuu sysitummaan (mutta silti vielä kirkkaaseen) aurinkoja onkin tuhat ja jokaisen pohjalla makaavan kiven yksilölliset muodot voi erottaa. Sellaista en osannut kuvitella. Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Istun laiturilla ilman paitaa tuntemattomien perheenjäsenten läsnäollessa. Yritän päästä eroon itsestäni, mutta jotkin hedelmät ovat minulle liian viisaita. Mistä muusta minä kirjoittaisin? Sinä uit. Sinut minä tunnen. Sinulle minä kirjoitan. Syötän mansikoita ja sinä uit jälleen. Käsket minua riisumaan paitani ja pelkäät, että palan. Sinulle minä palan en hedelmille. Jatka uimista. Minä soudan vierelläsi.
Suodata tästä runo. Minulla on käsivarsi, pamppu ja muutakin. Arvaa. Pakollinen kokeileva osuus Ahmatova kohtaa Hellaakosken, Bryggerin, Leinon ja Leinon: Ei tuskailet. Valkoinen pilkota; kukkaset metsässä kaikki. Nyt musta puut löydä enintään tai ei unelmat loimuu – valkoinen. Sulje kuoreen, nuole ja (Luetaan monotonisesti)
Joskus onni on niin puhdasta, että sen olemusta voi tarkastella kuin taiteilija, joka nostaa juuri muovaamansa teoksen jalustalle tutkiakseen sitä tinkimättömin ja kaiken näkevin silmin. Pitkään ajattelin, että täydellisyys syntyy sääntöjen noudattamisesta omintakeisella, kokonaan yksilöllisellä tavalla – muutoin onni on kuin kirjoittaisi vanhoihin kaikkien tuntemiin lauluihin uudet sanat. Kun nyt katson onneamme, sen kaikki kliseet … Jatka lukemista "Sävyt II" https://www.kjr.fi/2011/07/savyt-ii/
Eilen olimme täynnä malttamattomuutta ja riemua, jolta voi kyllä kieltää sanat, mutta silmiään on mahdoton vartioida. Sinusta kätkeminen on turhaa ja aarre lisääntyy jaettaessa. Minä näen joskus ympärillämme verhon, jonka raoista kukaan ei tohdi kurkkia. Runo on osa Sävyt-sarjaa.
Kun ulkona myrskyää ja ihmiset tappavat toisiaan, voinko kirjoittaa runon? Minä kirjoitan runon. Suljen ikkunan ja hymyilen, kun lepäät sylissäni. Suljen television. Laukaukset eivät kuulu tänne. Voinko kirjoittaa rakkaudesta? Kirjoitan rakkaudesta, sinusta ja itsestäni. Lähden kävelylle. Ostan lehden ja katselen niiden putoavan. Sinä uit. Minä kirjoitan ja kuulen. Minä rakastan. Keitän sinulle teetä ja tiskaan.
Tämä aamu on novelli, jossa me yhtäkkiä olemme maailman ainoat ihmiset ja näemme kaikki värit ensimmäistä kertaa. Minä syötän sinulle mansikoita, joissa maistuvat maan salaisuudet ja auringon polte, mutta käärmettä emme näe. Lopussa melkein umpeen metsittynyt tie johtaakin kaupunkiin. Vielä emme sitä huomaa.
Kaikki näkyvillä kaiken aikaa edestakaisin hermostuneet puut kasvot, haarukka ja ei haarukka. Kesken kaiken kaikki näkyvillä maisema ja ei maisema kaikki näkyvillä. Lapset ja pallo ei palloa pallo ja hot dog. Maata ja ei maata näkyvillä kaiken aikaa. Kirja, juotava ja ei juotava. Metsä, sen reuna ja nurmikko viltti ja ei viltti. Nyt et mene … Jatka lukemista "Kaikki näkyvillä" https://www.kjr.fi/2011/07/kaikki-nakyvilla/
Minä olen se, joka on hän ja pysyy. Minä olen härkälintu ja sammuva hiillos. En minä, mutta hän, josta kerron. Hän on se, joka minä haluan olla tai se joksi muututaan. Sinä olet se, joka on hän ja pysyy. Minä rakensin kaivon näköiseksesi. Minä, joka kohennan hiilloksen, jonka ääressä lämmittelet. Sinä olet uusi hiillos, hirsimökki … Jatka lukemista "Minä olen se" https://www.kjr.fi/2011/06/mina-olen-se/
Sidon yrteistä ja kesäyön hennoista väreistä seppeleen hiuksiini. Kierrän sinun tulesi ympäri alasti seitsemän kertaa ja katson, haluan nähdä. Lähde on minulle syvä ja kirkas. Maistun mintulle ja rosmariinille ja tiedän: Sinun silmäsi ovat tulevaisuuteni kuva.
Istumme pöydän ääressä ja odotamme hetkeä, joka kertoisi hymystäsi, siitä miten paljon välitämme, kaikista hyvistä hetkistä ja kaikesta tulevasta. Istumme ja odotamme, että kesä pääsee alulle, että voimme osoittaa sormella taivaalle ja sanoa: Aurinko on sinulle ja kaikki puut ja niityt niiden ympärillä. Istumme pöydän ääressä. Perhonen lentää luokse ja kuiskaa.
Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä. Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma, etäinen rantaviiva. Gunnar Björling sanoo: minä sinua aina ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa. Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa. Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun ikuisesti.
Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani alkavat häipyä. Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.
Täydellinen tuuli ja jalkasi edessäni. Käteni. Päärynä, muki ja kaksi peittoa allamme. Päällämme kahden männyn kosketus, taivas ja kolme valkoista pilveä, joiden muodot kertovat ensi kesästä. Laituri ja rivi laivoja. Tämä hetki ja lokit, parvet ja suudelmasi Loput eväät ja tuima tuuli.
Murran sydämestäni palan. Jaan sen kahteenkymmeneen yhtä suureen osaan, jotka nousevat haparoiden siivilleen. Lähetän mukaan kaikki tuntemani siunaukset ja rakennan sanoistani suojan tuulia vastaan. Kun päästän irti, tunnen tyhjän kohdan rinnassani, mutta ymmärrän: Minä seison vahvoin jaloin aurinkoisella kalliolla ja katselen, kuinka sydämeni lentää.
En tiedä näiden kasvien luonteesta, niiden tavoista. Käännän tuulelle selkäni, että pysyn tasapainossa. Lohdutan sinua paperilla. Yritän ymmärtää. Kellahdan ympäri ja minua hyväilee kasvi, jonka nimeä en tiedä. Poimin toisen voikukan ja ojennan sinulle. Rakkaani, näistä siemenistä alkaa uusi elämä.
Kahvikupin houkutus, kolme kieltosanaa peräkkäin. Kaikki hetket ovat omiani En, en en. Minä rakastan sinua.
Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan ja oudolla äänellä laulavien lintujen yli minä rakastan sinua. Minä levitän kaipaukseni aamiaisleivälle ja kirjoitan sen näppärin sormin virallisiin viesteihin. Se pisaroi hikenä iholleni raskaita tavaroita kantaessani ja maistuu suklaalta ja vastapoimituilta mintunlehdiltä, kun nukahdan ajatellen sinua. Yöllä sen marjat kypsyvät tummiksi ja tuoksuviksi sinun aurinkosi valossa. Jos silloin olet … Jatka lukemista "Valtameren, miljoonakaupunkien kohinan" https://www.kjr.fi/2011/05/valtameren-miljoonakaupunkien-kohinan/
Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin? Voinko välttää kliseet ja sanoa kauniita metaforia käyttäen, että läsnäolosi tekisi tästä hetkestä täydellisen? Minulle jää kahvinkeitin, telkkari ja rumia julisteita. Huoneeni kaksi parisänkyä huutavat sinua. Kaksi sänkyä on kaipuuni ruumiillistuma, kun illalla käyn niille nukkumaan yksinäni. Mietin kummalla sängyllä ja millä puolella sinä nukkuisit ja hetkeksi unohdan kaipuun, kunnes … Jatka lukemista "Miten kaipuusta kirjoitetaan täydellisin kuvin" https://www.kjr.fi/2011/05/miten-kaipuusta-kirjoitetaan-taydellisin-kuvin/
Tuon sinulle voikukkia. Puhallat ja naurat, kun jahtaan siemeniä. Liikutun joka kerta uudestaan siitä, mitä me olemme, mitä me voisimme olla ja siitä mitä me olemme, jos emme voi olla. Selitän voikukat auki. Käännän kelloa, mutta aika on meille hyvä ja kertoo vähän.
Kun rakkaus tulee ulos ja pyörähtää ylösalaisin, kirjoitan kolme sanaa ja suljen silmäni. Luen sanat ääneen. Otan kätesi käteeni, sormesi sormeeni ja yhdessä olemme kuva, jota toiset voivat ihmetellä. Sinun sormesi ja kasvomme ovat molemmilta puolilta yhteistä omaisuutta. Kukaan ei voi estää minua kirjoittamasta Minä rakastan sinua. Kasvoni ovat sinun ja sanani paperilla ja korvissasi … Jatka lukemista "Kun rakkaus tulee ulos" https://www.kjr.fi/2011/05/kun-rakkaus-tulee-ulos/
