Viikon kirja
About
Available on
Community
124 episodes
Turhamainen, juonittelija, suoraselkäinen, ystävilleen uskollinen. Tällainenkin Eeva Joenpelto oli. Kun Vetää kaikista ilmestyi 1974, se oli kirjasyksyn tapaus. Siitä tuli rakastetun Lohja-sarjan ensimmäinen osa. Sen Joenpelto kirjoitti sormet verillä. Menestys oli myös palkinto vaikeasta vuodesta, jonka alussa tapahtui riitaisa avioero. Tietokirjailija Helena Ruuska ja Nadja Nowak puhuvat teoksesta Elämän kirjailija Eeva Joenpelto. Kuva: C. G. Hagström.
Helsingissä 1830-luvulla keskusta oli niin pieni, että Maneesikadulta lähdetiin Kolmikulmaan koleraa pakoon. Se oli myös aikaa, jolloin lumpun osto oli veristä kilpailua. Lumpusta tehtiin paperia, ja niinpä luutnantin valtakirjakin oli alun perin likainen räsy. Eikä Kaari Utrio olisi Kaari Utrio, jos hänen romaanissaan ei olisi ihanaa rakkaustarinaa. Kaari Utrio ja Nadja Nowak puhuvat romaanista Paperiprinssi. Kuva: Tomi Kontio
Varoitus: tämä ohjelma ei sovi jouluihmisille! Miina Supinen halusi kirjoittaa maailman kamalimmasta joulusta. Jossain Helsingin liepeillä on kammottava rysä Mantelimaa, jossa vallitsee ikuinen joulu, krääsää ja meteliä riittää, eikä joulupukkikaan ole se mukava ihrama. Hauskan ja älyttömän Supisen mukaan lammas heräsi jouluaamuna ja meni syömään, mutta sen ruokakipossa olikin Jeesus. Supisen puheet käyvät terapiasta kaikille heille, joille joulu ei ole vuoden suurin juhla. Kirjailija Miina Supinen ja Nadja Nowak puhuvat romaanista Mantelimaa. Kuva: Pertti Nisonen
Esikoiskirjailija Simo Hiltunen kiinnostui pahuudesta niin paljon, että kirjoitti siitä romaanin Lampaan vaatteissa. Hiltunen on sitä mieltä, että pahuutta on meissä kaikissa. Ainakin sitä on romaanin perhesurmaajissa ja lapsiaan pahoinpitelevissä isissä. Romaaniaan varten Hiltunen luki kaikki lehtijutut, mitä hänen työpaikkansa lehdessä oli koskaan kirjoitettu perhesurmista. Yllättäen niitä oli enemmän 60-luvulla kuin nykyisin. Simo Hiltunen on muuten sitä mieltä, että on puhuttava perhemurhista, ei perhesurmista. Simo Hiltunen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Lampaan vaatteissa. Pekka Savolainen lukee näytteet. Kuvaaja: Jarmo Kontiainen.
Juoksijalegenda Paavo Nurmi (1897-1973) on tietenkin kansallissankari ja Lentävä suomalainen. Mutta Nurmi oli myös taitava liikemies, hän soitti viulua ja luki venäläisiä klassikoita. Tätä monipuolisesti lahjakasta ihmistä on luonnehdittu juroksi, saidaksi ja töykeäksi. Kirjailija Karo Hämäläinen on kirjoittanut teoksen Yksin - romaani Paavo Nurmesta. Hämäläinen ja Nadja Nowak keskustelevat kirjasta. Kuva: Harri Hinkka
Laura Lindstedt on kirjoittanut haastavan rohkean romaanin Oneiron. Se on mielikuvitusmatka kuoleman jälkeiseen aikaan ja olotilaan. Seitsemän naista kommunikoivat keskenään eri kielillä ja ajatuksia vaihtaen muun muassa siitä, miten he kuolivat. Lindstedt houkuttelee lukijan oudolle ja kiehtovalle matkalle eri kulttuureihin ja ihmiskohtaloihin. Brasialaisen Rosa Imaculadan rinnassa sykkii vielä ennen kuolemaa nuoren miehen siirretty sydän. Amerikkalainen performanssitaiteilija Shlomith laihduttaa itsensä yleisön edessä hengiltä. Senegalilainen Maimuna kuolee ennen kuin pääsee toteuttamaan unelmaansa mallintöistä Pariisissa. Natsien Kotkanpesän turistiravintolassa tarjoileva itävaltalainen Ulrike kohtaa loppunsa rekkamiehen autonkopissa. Hollantilainen Wlbgis menehtyy kurkkusyöpään. Venäläinen Polina ryyppää itsensä hengiltä. Ranskalainen hienostorouva Nina ei ehdi synnyttää kaksoslapsiaan. Oneironin kaltaista kunnianhimoista romaania ei ole Suomessa vähään aikaan julkaistu.
Hertta Kuusinen oli juuri vapautunut vankilasta, kun hän ja Yrjö Leino tutustuivat. Oli kevät 1939 ja nämä kaksi kommunistia rakastuivat intohimoisesti. Kun Suomi palasi rauhaan, Kuusinen ja Leino olivat menestyvä poliitikkopariskunta. Hertasta oli tullut kansanedustaja ja työläispoika Leinosta ministeri, jonka pää ei kuitenkaan kestänyt menestystä. Leinosta tuli juoppo, jota Hertta tuki. Lopulta puolueelta tuli käsky: Hertan on erottava rappiolla olevasta miehestään. Heidi Köngäs ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Hertta. Kuva: Jouni Harala
Kari Hotakainen: Henkireikä Aiemmissa Kari Hotakaisen kirjoissa oli usein miehiä, jotka eivät saaneet sanaa suustaan juuri silloin kun olisi pitänyt vaimon kanssa keskustella suhdetta hiertävistä henkisistä henkseleistä. Nyt Henkireikä-romaanissa on mies, joka puhuu vaimolleen koko ajan. Puhetta tulee Syyrian tilanteesta ja Ukrainan kriisistä. Tämä saa vaimoraasun raivon partaalle ja julmaan tekoon. Romaanin keskushenkilönä on kuitenkin ihmisluonteiden erikoisuuksista luennoiva rikosylikomisario. Hänen kauttaan Hotakainen kuvaa kuinka palveluammatissa olevan ihmisen pinna katkeaa, jos sitä liiaksi kiristää. Useita sisätarinoita kertova romaani on Hotakaisen tuotannossa muutos muutenkin uuteen suuntaan. Kirjailija kuvaa aiempaa kolmen kirjan rahasarjaansa (Ihmisen osa, Jumalan sana ja Luonnonlaki) sinfonisiksi kirjoiksi. Nyt tätä hän luonnehtii kamarisävellykseksi. Kari Hotakainen keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa Kirjakerhon Viikon kirjassa tiistaina 3.11. klo 17.20 ja uusinta sunnuntaina 8.11. klo 8.05.
Englannissa Canterburyssa asuva Emmi Itäranta (s.1976) on siitä merkillinen kirjailija, että hän kirjoittaa samaan aikaan suomeksi ja englanniksi. Näin ovat syntyneet kansainvälisesti menestynyt esikoisromaani Teemestarin kirja (2012) ja Kudottujen kujien kaupunki (2015). Itäranta käyttää apunaan fantasiaa kirjoittaessaan esimerkiksi diktaattoreista ja näiden nöyristä alamaisista. Nyt hän haluaa varoittaa siitä, mihin eri ihmisryhmien leimaaminen ja syrjään sysääminen voivat pahimmillaan johtaa. Kirjakerhon viikon kirjassa Emmi Itäranta ja Nadja Nowak keskustelevat hänen uudesta romaanistaan Kudottujen kujien kaupunki. Näytteen lukee Soila Valkama. Kuva Heini Lehväslaiho.
Kun omissa häissä on 5000 vierasta, niin siinä on suomalaisella Annalla ihmettelemistä. Kuten romaanin Anna, on Kristiina Bruunkin asunut Bangladeshissa useita vuosia. Bruun hämmästyi, kuinka avoimesti musliminaiset puhuivat esimerkiksi abortista. Kirjailija Kristiina Bruun ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Kaikki mikä on sinun. Kuva: Anu Maarit Saarelainen
Sofi Oksasen uusimman romaanin lukeminen herättää ristiriitaisia tunteita ja mielleyhtymiä. Se on rohkea ja mielenkiintoinen hyppäys pois Viroa koskevan kirjasarjan historiallisrealistisesta kerronnasta. Se yllättää aihepiirillään ja rakenteellaan. Se on myös etääntynyt realismista kohti mystiikkaa ja maagista realismia. Romaani kertoo erikoisesta Norma -nimisestä naisesta, jonka tukka kasvaa valtavalla vauhdilla. Tukka on myös niin erikoisen hyvää hiuslaatua, että menee kaupaksi kampaamoille naisten hiusten pidennyksiin. Neljän sukupolven naisen kautta Oksanen kertoo kuinka miehet ovat käyttäneet runsashiuksisia naisia kautta aikain näyttelykappaleina ja tehokkaiden tukka-aineiden mannekiineina. Kansainvälinen tukkakauppa on myös kasvanut jo tuottoisaksi kaupankäynniksi. Kun tarinaan yhdistyy vielä kohdunvuokraus ja lapsikauppa, aloin ymmärtää Sofi Oksasen kuvaavan naista eräänlaisena tuotantoalustana. Kirjassa kehittymättömissä maissa olevat naisvankilamaiset kohdunvuokrausfirmat tienaavat suuria rahoja ihmisillä, jotka sijaissynnyttäjien kautta haluavat lapsen itselleen. Sofi Oksanen on kirjoittanut tarinaansa rikosromaanin rakenteen. Alussa Norman äiti kuolee metron alle. Norma ryhtyy selvittämään, onko äiti tehnyt sen itse vai joku työntänyt hänet kiskoille. Epäilykset kohdistuvat Max Lambertiin, joka on Ruotsissa toimiva rikollispomo. Valokuva Toni Härkönen
Uskonnollisessa kodissa kasvanut nuori nainen tempaisee itsensä irti ja lähtee etsimään rooliaan maailmassa Saara Turusen esikoisromaanissa Rakkaudenhirviö. Turunen jättää tarkoituksella naisen nimettömäksi. Nainen ajautuu teatterimaailmaan ja huomaa osaavansa ilmaista itseään kirjoittamalla. Turunen kirjoittaa paljon siitä miten tavalliseksi kasvatettu ihminen oppii olemaan erikoinen ja itsenäinen. Ennen kuin paikka maailmassa löytyy, nainen ajelehtii matkoillaan mm. Espanjaan ja asettuu siellä asumaan espanjalaisen miehen sukuun. Näin Turunen pääsee vertaamaan suomalaisia ja espanjalaisia elämäntapoja.
Irga on sisukas 15-vuotias tyttö. Vuonna 1937 hän hiihtää Neuvostoliittoon raskaana ja mykäksi pahoinpideltynä. Loikkari joutuu lopulta vuosikausiksi Siperiaan Vorkutan vankileirille. Vuonna 2015 suomalainen Verna matkustaa Marinmaahan Volgan mutkaan ja kohtaa siellä vanhan Irgan. Irgan kohtalon kautta Kettu kertoo Neuvostoliiton muuttumisesta nyky-Venäjäksi, jonka syrjäkylissä ollaan katkeria Gorbatshoville ja joissa eletään kurjuudessa ja rappiossa. Onpa Yöperhosessa eräs Vova, Venäjän hallitsija, kurkimestari ja tiikerinkesyttäjä - raaka ja julma mies. Erja Manto lukee Yöperhosesta näytteitä. Kuva: Ofer Amir
Päähenkilö etsiväkonstaapeli Otso Kekki selvittää kahden poliisin surmaa Lahdessa 1920-luvun lopulla. Jännitteitä rikostutkintaan tuovat paikallisten punaisten ja valkoisten kaunat. Poliisin oli vaikea pysyä tutkinnassa puolueettomana. Kansalaiset pitivät pirtukauppaa kieltolain aikana melko harmittomana ja viha ratsioita tekeviä poliiseja kohtaan oli suurta. Sandbergin rikosromaanissa Häränsilmä olennainen tapahtuma on myös radiomastojen rakentaminen. Sen myötä on alkamassa uusi aika ja rikosten tutkintaankin oli tulossa uusia menetelmiä. Viime vuonna dekkariseura myönsi Timo Sandbergille vuoden johtolanka-palkinnon Mustamäki romaanista. Nyt uusin teos Häränsilmä jatkaa sen kertomusta. Kirjailija Sandberg on syntynyt Lahdessa. Hän lopetti koulun 14-vuotiaana, meni metsätöihin, toimi maalarina ja levyseppänä, kunnes palasi uudestaan kouluun. Aikuisena Sandberg oli pitkään Metalliliitossa järjestötoimitsijana ennen kirjailijaksi ryhtymistään.
Luppa on koira ja Tattis on sika. Nämä veikeät ystävykset seikkailevat ihmeellisessä nykymaailmassa. Kun Luppa on saanut tarpeekseen huonosta johtamisesta ja loputtomista yyteistä, kyseinen koira ajautuu franchising-yrittäjäksi, ja Lupasta tulee lihavan karjun, kirjablogloggari Tattiksen, personal trainer. Härski emoyhtiö on kuin rikollisjärjestö. Lopulta ystävyksillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta. Seuraa hurja pakomatka Forssaan marginaalikirjailija F.E. Fasadin palkintoa hakemaan. Kerrassaan eläimellistä menoa Suomessa, jolle Tattiksen mukaan muumit ovat samanlainen riesa kuin antiikki Kreikalle. Kirjailija Juhani Känkänen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Luppa ja Tattis. Näytteet lukee Erja Manto. Kuva: Heini Lehväslaiho
Viinaa ja kiimaa. Näin eräs sotaveteraani muistelee sodan jälkeistä aikaa, josta yleensä puhutaan jälleenrakennuksen aikana. Tuolloin tytöt eivät pitäneet jalkojaan niin tiukasti ristissä kuin ennen sotaa. Jopa 14-vuotialla tytöillä oli sukupuolitauteja. Asuntopula oli kaupungeissa hirvittävä. Sodasta palanneet miehet liikkuivat rintamilta tutuissa porukoissa ja yöpyivät kellareissa, eikä heille ollut työtä. Kun 400 000 miestä kotiutettiin parissa kuukaudessa ja 400 000 evakkoa asutettiin, oli supistunut Suomi ahdas ja kaaoksessa. Mutta vähitellen rauha palautui ja vuonna 1949 Suomi oli asettunut. Historioitsija Antero Holmila ja Nadja Nowak keskustelevat Holmilan ja Simo Mikkosen kirjasta Suomi sodan jälkeen. Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-1949. Kuva: Yrjö Lintunen, Kansan Arkisto
Vuonna 1931 Tattarisuolla tehtiin karmea löytö. Lähteestä löytyi yhdeksän ihmisjalkaa, kahdeksan kättä, kaksi peukaloa, pää ja joukko sormia. Kirjailija Aki Ollikainen kuvaa romaanissaan Musta satu ihmisen pimeää puolta ja ahneutta. Ollikaisen vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Nälkävuosi oli menestys. Siinäkin hän kertoo yhteiskunnan vähäosaisista. Aki Ollikainen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Musta satu. Sampo Mäkelä lukee näytteet.
Ambomaalla, Saksan Lounais-Afrikassa, reilut sata vuotta sitten suomalaiset lähetystyöntekijät sitkeästi käännyttivät pakanoita kristityiksi. Kilpailu oli kovaa, ja jokainen käännytetty palkinto. Viekkaudella ja vääryydellä lähetysveljet uurastivat vuosikymmeniä kaukana köyhästä ja pienestä kotimaastaan. Kirjailija Lauri Mäkinen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Kuva: Laura Malmivaara
Palvelutalo Ehtoolehdon liki 100-vuotiaat Irma ja Siiri ovat edelleen sitä mieltä, että kaikkein jännittävin on elämässä vielä edessä - döden, döden,döden. Aivan kuin romaaneissa Kuolema Ehtoolehdossa (2013) ja Ehtoolehdon pakolaiset (2014), niin trilogian päätösosassa Irma ja Siiri ihmettelevät, miksei vanha ihminen saa kuolla ja miksi vanhuudesta on tullut sairaus. Nyt palvetulon henkilökuntana on robotteja ja omistajaksi on muuttunut kansainvälinen pörssiyhtiö. Onneksi Siiri ja Irma jälleen kerran hoitavat asiat kuntoon! Kirjailija Minna Lindgren ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Ehtoolehdon tuho. Erja Manto lukee näytteitä. Kuva: Stefan Bremer
Esikoisromaanin päähenkilö Franz on aivan tavallisen keskiluokkaisen perheen lapsi, josta tulee kouluampuja. Filosofiaan hurahtanut lukiolaispoika alkaa pitää itseään ylivertaisena Pärttyli Rinne on valinnut rankan aiheen esikoisromaaniinsa, kouluampumiset. Rinne mietti kirjoittaessaan pahuutta. Filosofi Immanuel Kantia tutkinut Rinne sanoo, että ihminen saattaa kohottaa itserakkautensa korkeimmaksi ehdottomaksi laiksi. Skotlannissa asuva Pärttyli Rinne on filosofi, dramaturgi ja käsikirjoittaja. Hän on dramatisoinut televisiolle yhdessä Matti Ijäksen kanssa Petri Tammisen romaanin Enon opetukset, ja parhaillaan Rinne kirjoittaa uutta televisiosarjaa.
Elina Hirvosen uusin romaani, Kun aika loppuu, on pelonsekaisia tunteita herättävä lukukokemus. Kirja kertoo siitä kuinka lähitulevaisuudessa, ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, nuori mies kiipeää Helsingissä Lasipalatsin katolle ja ampuu sieltä ihmisiä. Hirvonen sanoo miettineensä ennen kirjoittamista koulusurmaajien vanhempia ja heidän taakkaansa. Kirjoittaessa aihe kuitenkin on laajentunut koskemaan ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta. Yksittäisestä koston teemasta kasvoikin laajempi näkökulma ekoterrorismiin. Vaikka romaani ei ole sukupolvitarina siitä, miten ihmisten kasvatus ja kohtelu vaikuttavat myöhempiin sukupolviin, on mielenkiintoista ajatella, mitä Hirvonen haluaa kertoa. Tarinassa on 58-vuotias äiti Laura Anttila, joka on oman aikansa ilmastoaktivisti. Hän opettaa yliopistossa ilmastontuhon vaaroista. Perheen isä Erik on arkkitehtina myös valveutunut ja vastuullinen. Perheen tytär kouluttaa itsensä lääkäriksi ja auttaa ihmisiä Somaliassa. Poika, Aslak, joutuu koulussa syrjityksi ja jää yksin. Hyvin mielenkiintoisella tavalla Hirvonen kytkee uuden sukupolven etsimään muutosta väkivallan avulla. Aslak ei ole yksin vaan ampujia on muissakin kaupungeissa samanaikaisesti. Olisi voinut kuvitella, että tarinassa olisi ollut kerskakulutukseen keskittynyt perhe. Silloin perheen pojan voisi kuvitella vastustavan tällaista elämäntapaa, koska se johtaa maailman asteittaiseen tuhoutumiseen. Mutta romaanissa asetelma olisi varmaankin ollut liian selvä asetelmaltaan. Nyt ongelmaksi muodostuukin se, miten hyvää tarkoittavan perheen lapsesta tulee ekoterroristi.
Epäonnistumisen ja armon välissä on sisu. Tätä mieltä on kirjailija Petri Tamminen, joka tunnustaa potevansa syyllisyyttä ja häpeää niin paljon, että valvoo öisin noita kaveruksia miettien. Meriromaanin päähenkilö on kapteeni Vilhelm Huurna, jolta hänen elämänsä aikana upposi viisi laivaa. Urheasti kapteeni kuitenkin purjehti maailman merillä eteenpäin. Tammisen mielestä ei ole pakko onnistua, vaan on oltava oikeus epäonnistua. Kirjailija Petri Tamminen ja Nadja Nowak keskustelevat Meriromaanista. Näytteen lukee Sampo Mäkelä. Kuva: Ville Juurikkala
Ilmastonmuutos on ratkaisevasti karannut käsistä, ihmisten hiilijalanjäljen hinnoittelu on tärkeämpää kuin vuosittaiset verotiedot ja netissä firmat ansaitsevat maineenputsauksella rahaa. Tulevaisuuden maailmassa maineenhallintafirmat siivoavat netistä asiakkailleen maksusta haitallista tietoa. Tällaisen ansaintamallin on luonut esikoiskirjailija, toimittaja Esa Mäkinen romaanissaan Totuuskuutio. Hän keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa. Kuva: Tommi Tuomi
Peräkammarin poika, maatalon isäntä Jaakko, menee naimisiin venäläisen Veran kanssa. Veran unelmat romahtavat, kun hän näkee uuden kotinsa, ränsistyneen talon. Bonuksena on kammarissa viruva häijy anoppi Elisabet. Tarina on tuttu, mutta Tiina Laitila Kälvemark kertoo hienosti elämästä, joka vuosisadasta toiseen on puskenut vihan, syyllisyyden ja katkeruuden voimalla. Näitä ihmisiä eivät erota toisistaan maiden rajat vaan he itse. Kärsämäeltä Ruotsiin muuttanut Tiina Laitila Kälvemark on aiemminkin kirjoittanut siirtolaisista. Karkulahden venäläinen Vera on Pohjois-Pohjanmaalle muuttanut nainen, jonka lapsuudessa Neuvostoliitto romahti eikä Venäjällä enää ollut mitään annettavaa. Tiina Laitila Kälvemark ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Karkulahti. Kuva: Mathias Kälvemark
Talvisota päättyi 75 vuotta sitten 13.maaliskuuta. Kirjailija Juha-Pekka Koskinen kirjoitti talvisodasta oman tulkintansa, romaanin Kuinka sydän pysäytetään. Miten idealisti pystyy toimimaan poikkeusoloissa? Entä kannattaako itkeä yhtä ihmistä, jos sata hyötyy? Näistä keskustelevat Juha-Pekka Koskinen ja Nadja Nowak Kirjakerhon viikon kirjassa. Kuva: Pertti Nisonen
Murrosikäinen tyttö Emilia saa tietää olevansa oman äidin hylkäämä ja adoptoitu. Salailu on johtunut vain liian hyvää tahtovista adoptiovanhemmista Lassesta ja Ailasta, jotka eivät saaneet pienelle tytölle kerrotuksi totuutta. Esikoiskirjailija Liisa Rinne on itse adoptoitu ja kirjoittaa myös omista tunnoistaan. Hän kasvattaa romaanissaan Emiliasta ristiriitaisissa tunteissa elävän nuoren naisen, joka tuntee syyllisyyttä myös siitä, ettei osaa rakastaa adoptiovanhempiaan oikealla tavalla. Valokuva Laura Vesa.
Irakissa kidutettu Mahdi pakenee Suomeen ja anoo turvapaikkaa. Sitä hän odottaa Joutsenon vastaanottokodissa, joka on entinen vankila. Mahdille opettaa suomea kaunis, vaaleatukkainen opettaja, johon mies rakastuu. Karmeat kokemukset tuovat Mahdin mieleen kuitenkin yhä uudestaan painajaisia. Kirjailija Annamari Marttinen kirjoittaa irakilaismiehen kokemusten rinnalle Joutsenon entisessä vankilassa olleen suomalaisen vangin kokemuksia. Näistä aineksista Marttinen luo uskottavan ja koskettavan tarinan niistä vaikeuksista, joihin Suomeen paennut joutuu. Marttinen toimii itsekin kielenopettajana maahanmuuttajille, ja hän tietää mistä kirjoittaa. Marttisen mukaan monet turvapaikanhakijoista tuntevat olevansa oman tilanteensa vankeja. He joutuvat odottamaan useita kuukausia turvapaikkahaastattelua. Kirjailija Annamari Marttinen keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa.
Sosiaalitoimen silmätikkuja ja kotona lojuvia laiskoja luuseita. Sellaisia ovat Riina Katajavuoren seitsemän veljestä hänen romaanissaan Wenla Männistö. Katajavuori päivitti Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykyaikaan, ja siitä syntyikin naisten kirja. Wenla, Seunalan Ansku ja Rajamäen Kaisa ovat topakoita toimijoita ja pitävät seksistä. Tällainen on myös veljesten äiti Alli, joka pivenreunalla huolehtii pojistaan. Kirjailija Riina Katajavuori ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Wenla Männistö. Kuva Pertti Nisonen.
Kustaa II Aadolf oli vain 17-vuotias punatukkainen teini, kun hänestä tuli vuonna 1611 Ruotsin kuningas. Hän sai työparikseen 28-vuotiaan kansleri Axel Oxentiernan.Yhdessä nämä nuoret miehet tekivät köyhästä Ruotsista mahtavan suurvallan. Sen itäinen osa oli Suomi, jossa valllitsi havumetsän laki. Siellä kuningaskin eksyi ja joutui rämpimään sohjossa, sillä teitä ei maassa juurikaan ollut. Historioitsija Mirkka Lappalainen voitti Tieto-Finlandian teoksellaan Pohjolan leijona - Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632. Mirkka Lappalainen ja Nadja Nowak keskustelevat legendaarisesta kuninkaasta ja hänen ajastaan. Kuva: Laura Malmivaara
Rakkaus tuntuu olevan ihme viisikymppisille Karinille ja Laurille. He törmäävät sattumalta samaan asuntonäyttöön, ja siitä alkaa lämmin kypsien ihmisten suhde. Kirjailija Eppu Nuotiota vaivasi tämä aihe 11 vuotta, ja se oli hänen mielestään pakko kirjoittaa. Nuotio halusi kertoa rakkaustarinan aikuisista, joiden suhteeseen ei liittyisi seksi oikeastaan millään tavalla. Hän sanoo kyllästyneensä seksiä tihkuvaan nykyaikaan. Nuotion mielestä rakkaus voi olla kaunista muutenkin. Ajatuskokeilu synnytti romaanin Mutta minä rakastan sinua. Kirjailija Eppu Nuotio keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa. Näytteitä lukee Erja Manto. Kuva Katja Tähjä
